Rikinkatkua

Rikin oksidien päästöjen pienentäminen tulee järjettömän kalliiksi. Kilpailukyky menee, teollisuutemme joutuu siirtymään lepsumman ympäristönsuojelun maihin. Työpaikat katoavat.

Näin sanottiin 1980-luvulla. Ja ihan samaa sanotaan taas nyt.

1980-luvulla puhuttiin voimalaitosten ja tehtaiden päästöistä. Happosateet syövyttivät peltikattoja ja historiallisia monumentteja. Havupuut harsuuntuivat, osa järvistä happamoitui niin että herkimmät kalalajit hävisivät.

Sittemmin tehtaanpiipuista ja pakoputkista tulevia rikin oksideja on leikattu noin 90 %. Tämä tapahtui ilman konkurssiaaltoja. Hongat humisevat edelleen. Silloin tällöin joku muistelee 1980-luvun happosadepuheita esimerkkinä luonnonsuojelijoiden katteettomasta kauhupropagandasta.

Nyt on kyse laivoista. Laivat ovat viime vuosiin asti olleet saastesavotan vapaamatkustajia. Niissä poltetaan bunkkeriöljyä, mustaa jalostamojen jätemörjää. Ilman uusia ympäristövaatimuksia rikkipäästöt laivoista EU:n meriltä ylittäisivät tällä vuosikymmenellä kaikki EU:n maa-alueilta tulevat päästöt.

EU on kansainvälisessä merenkulkujärjestössä IMO:ssa aktiivisesti vaikuttanut siihen, että rannikkovaltiot voivat nimetä merille rikkipäästöjen rajoitusalueita. Nyt niitä ovat Itämeri, Pohjanmeri, Englannin kanaali sekä USA:n ja Kanadan molemmat rannikot.

Viisi vuotta sitten IMO:ssa päätettiin, että päästörajoitusalueilla laivapolttoaineen rikkiraja laskee vuoden 2015 alusta 0,1 prosenttiin, kun se nyt on 1 %. Olen EU-parlamentissa sen direktiivin esittelijä jolla EU panee tämän päätöksen toimeen.

Tämä on ehkä vuosikymmenen merkittävin terveysuudistus. Vaikka ilmansaasteita on puhdistettu paljon, EU-maissa edelleen yli 300 000 ihmisen arvioidaan kuolevan joka vuosi niiden vuoksi ennenaikaisesti, mistä laivojen päästöjen osuudeksi arvioidaan 50 000.

Tehtaiden, voimalaitosten ja autojen päästöjen dramaattinen puhdistaminen onnistui, koska ympäristönormit loivat markkinat uudelle tekniikalle, joka kehittyi ja sen osaajat saivat kauppoja ja työtä. Myös parempi terveys on hyödyttänyt kansantalouksia.

Laivojen ei ole pakko siirtyä kalliimpaan polttoaineeseen, vaihtoehtona on puhdistaa savukaasut. Samat perusratkaisut, joilla tehtaiden päästöjä on puhdistettu vuosikymmenet, käyvät myös laivoihin. Suomalainen Wärtsilä on yksi savukaasupesurien valmistajista.

Eiköhän tälläkin kerralla käy kuten ennenkin. Ympäristönormit luovat markkinat uudelle tekniikalle, se kehittyy, hinnat halpenevat, osaajat saavat työtä. Jonkin ajan kuluttua laivojen bunkkeriöljy tuntuu vastaavanlaiselta menneisyyden kammotukselta kuin lyijyllinen bensiini tai rikkiä tupruttava tehtaanpiippu nykynuoren silmissä.

Kolumni TEK-lehdessä 4.5.2012