“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Ilmansaasteet tappavat

Vastine, julkaistu Hämeen Sanomissa 12.10.2012

Jorma Virtanen arvosteli 5.10. Hämeen Sanomissa otsikolla "numeroleikkiä vakavalla asialla" minua liioiteltujen lukujen antamisesta siitä, miten paljon laivaliikenteen saastepäästöt tappavat ihmisiä.
 
On hyvä, että Virtanenkin näyttää myöntävän perusasian, joka on se, että saasteiden, myös laivojen saasteiden, vähentämisessä on kyse ihmisten hengestä ja terveydestä.
 
Esittämäni luku 50 000 ennenaikaista kuolemaa vuodessa Euroopassa laivaliikenteen saasteiden takia perustuu tanskalaisen Center for Energy, Enviroment and Health -laitoksen raporttiin, nettiosoite www.ceeh.dk/CEEH_Reports/Report_3/index.html. Tämä on ainoa tiedossani oleva arvio tästä aiheesta. Otan mielelläni vastaan pätevämpiä arvioita, jos sellaisia on.
 
Paljonko sitten ihmishenkiä säästyy äskettäin päätetyn laivojen saasterajojen tiukentamisen johdosta? Vähemmän kuin 50 000, koska laivojen saasteet eivät mene nollaan.
 
Vuonna 2015 laivapolttoaineen rikkiraja laskee Itämerellä, Pohjanmerellä ja Englannin kanaalissa nykyisestä yhdestä prosentista 0,1 prosenttiin. Suomen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos arvioi eduskunnan ympäristövaliokunnalle antamassaan lausunnossa, että tämän johdosta ihmishenkiä säästyy vuoteen 2020 mennessä vuosittain 16 500.
 
Vuonna 2020 astuu voimaan laivojen saasteiden vähentämisen seuraava askel, kaikilla muilla Euroopan merialueilla, siis Ranskan, Espanjan ja Portugalin Atlantin rannikolla, Välimerellä ja Mustalla merellä, rikkiraja laskee nykyisestä 3,5 prosentista 0,5 prosenttiin. Tämä säästää lisää ihmishenkiä. Mutta montako, siitä en ole missään nähnyt arviota.
 
Äskettäin hyväksytyn laivarikkidirektiviin yhteydessä hyväksyttiin myös menettely, joka saattaa vielä tuoda EU:n ilmanlaatudirektiivin kautta myös eteläisen Euroopan aluevesille saman 0,1 % rikkirajan, joka on tulossa Itämerelle. Tämä ei ole vielä varmaa, mutta lupaan toimia sen puolesta.
 
Miksi sitten laivojen saasteita vähennetään eri vauhtia Itämerellä ja Välimerellä? Siksi, että laivojen saasteiden vähentämisestä sovitaan kansainvälisessä merenkulkujärjestössä IMO:ssa, jotta rajat koskisivat kaikenmaalaisia laivoja. IMO tavallaan merten YK, merenkulkumaiden hallitukset sopivat siellä kansainvälisen meriliikenteen säännöistä.
 
IMO:ssa on päätetty Itämeri, Pohjanmeri, Englannin kanaali sekä USA:n ja Kanadan molemmat rannikot rikkipäästöjen rajoitusalueiksi, joilla on voimassa valtameriä tiukemmat normit. Nämä päätökset on tehty kyseisten merialueiden rannikkovaltioiden, myös Suomen, omasta aloitteesta.
 
Välimeren maat eivät ole vastaavaa aloitetta IMO:lle tehneet, vaikka näiden maiden kansalaisten terveyden suojelemiseksi se olisi täysin perusteltua.
 
EU:n rannikkovaltiot, myös Suomi, ovat IMO:n jäseniä ja ovat olleet IMO:ssa näitä päätöksiä tekemässä. Olisi täysin epäjohdonmukaista, jos samat maat hyväksyisivät EU-lainsäädännössä löysemmät ympäristönormit kuin mitä ne ovat olleet ajamassa kansainvälisessä merenkulkujärjestössä. Paljon kohuttu rikkidirektiivi päivittää EU:n oman lainsäädännön IMO:n päätöksiä vastaavaksi sekä tekee siihen joitakin tiukennuksia. Nämä tiukennokset koskevat etelä-Eurooppaa, eivät Itämerta.
 
Kun puhutaan saasteiden vähentämisen kustannuksista, on muistettava että ihmisten terveydelläkin on arvo, jopa rahassa mitattava arvo, ja saasteiden vähentämisellä saatavan terveyshyödyn taloudellinen arvo on moninkertainen saasteiden vähentämisen kustannuksiin verrattuna. Tehtaiden, voimalaitosten ja autojen rikkipäästöjä on Euroopassa alennettu pahimmista päivistä noin 90 prosenttia. Siitä huolimatta Suomen teollisuustuotanto oli vuonna 2010 kaksinkertainen verrattuna vuoteen 1990 ja vastaava kasvu on koettu muuallakin.
 
Satu Hassi