Euroopan unionin ilmasto- ja energiapaketti
"Ilmastopaketti on kansainvälisesti tärkeä virstanpylväs, vaikka se vesittyikin matkan varrella ja jäi kauas siitä, mitä ilmaston tutkijoiden mukaan pitäisi tehdä."
"Hyväksytty kompromissi pitää kuitenkin nähdä vasta alkuna EU:n ilmastopolitiikalle tulevina vuosikymmeninä, ei päätepisteenä", sanoi Hassi.
EU:n päämiehet sitoutuivat vuonna 2007 vähentämään EU:n kasvihuonepäästöjä 20%, ja kansainvälisen sopimuksen puitteissa 30%, vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Ilmasto- ja energiapaketissa valmistettiin keskeisin lainsäädäntö tämän tavoitteen saavuttamiseksi.
Lainsäädäntöpaketti hyväksyttiin Euroopan parlamentin täysistunnossa Strasbourgissa 17.12.2008. Paketti saa lain voiman, kun ministerineuvosto vielä muodollisesti vahvistaa neuvoston ja parlamentin välillä neuvotellun kompromissin.
Paketin neljä osaa ovat päätös vastuunjaosta päästökaupan ulkopuolisilla sektoreilla (effort sharing, ES), direktiivit kasvihuonekaasujen päästökaupasta (review of emissions trading system, ETS), uusiutuvien energiamuotojen lisäämisestä (directive on renewable energy sources, RES) ja hiilidioksidin talteenotosta ja varastoinnista (carbon capture and storage, CCS). Näin lisäksi yhdessä paketin kanssa valmisteltiin direktiivi autojen hiilidioksidipäästöistä.
Satu Hassi toimi parlamentin raportöörinä vastuunjakopäätöksen osalta. Muut raportöörit sekä poliittisten ryhmien varjoraportöörit löytyvät täältä.
Ilmastopaketin lopullinen tulos
Vähennetäänkö päästöjä -20 vai -30 prosenttia?
EU:n päämiehet sitoutuivat vuonna 2007 vähentämään EU:n kasvihuonepäästöjä ainakin 20 prosenttia ja kansainvälisen sopimuksen puitteissa 30 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Vihreiden tavoite oli, että paketti olisi jo alusta alkaen valmistettu 30 prosentin vähennyksille. Komissio esitti paketin perustaksi 20 prosentin vähennystavoitetta, mutta sisällytti lainsäädäntöön automaattisen tiukennusmekanismin kv-sopimuksen yhteydessä. EU:n jäsenmaiden hallituksista suuri osa olisi halunnut tiputtaa pois kaikki viitteet tiukempaan tavoitteeseen, mutta parlamentti sai tässä asiassa lopulta tahtonsa läpi ja nyt EU:n ilmastolainsäädäntöön on rakennettu sisään kiristys tiukempaan, kansainvälisissä neuvotteluissa sovittuun, päästötavoitteeseen. YK:n tieteellisen ilmastopaneelin IPCC:n mukaan teollisuusmaiden tulisi vähentää päästöjään 25-40% vuoden 1990 päästöistä vuoteen 2020 mennessä, jotta ilmaston lämpeneminen voitaisiin, 50% mahdollisuudella, rajoittaa kahteen C-asteeseen.
"Nyt lukkoon lyöty lakipaketti on perusrakenteeltaan hyvä, mutta sen päästövähennystavoitteet jäivät riittämättömiksi. Niitä pitää tiukentaa sitten, kun seuraava kansainvälinen ilmastosopimus on solmittu. Hyvät rakennuspalikat ovat nyt olemassa ", Hassi selvitti Strasbourgissa 17.12.
Päästökauppa
EU:n päästökaupan toimivuutta on kritisoitu erityisesti ansiottomien (ns. windfall) voittojen takia. Päästökaupan ensimmäisellä ja toisella kaudella päästöoikeudet on jaettu yrityksille käytännössä täysin ilmaiseksi, energiantuottajien kuitenkin lisätessä hiilen hinnan sähköönsä on tästä seurannut miljardien ansiottomia voittoja energiayhtiöiden omistajille. Vihreät ovat aivan päästökaupan alusta asti vaatineet päästöoikeuksien täyttä huutokauppaamista perustellen, että se takaisi tasapuolisimman toimintaympäristön eikä estäisi markkinamekanismin toimivuutta. Euroopassa on nyt myös kokemukseen perustuvaa näyttöä siitä, että ilmaisjaosta voi seurata vain kaksi asiaa: parhaassa tapauksessa windfall-voittoja tai pahemmassa se, että päästöjen hinta ei siirry lopputuotteeseen. Se tarkoittaisi, että päästöjen vähentämiseen kehitetty mekanismi toimiikin itseään vastaan ja tuo valtiontuen saastuttavalle teollisuudelle. Tämän korjaamiseksi komissio ehdottikin energiantuotannon siirtymistä täyteen, ja muun teollisuuden asteittain täydeksi kasvavaan, huutokauppaan kolmannen vaiheen alusta lähtien (vuodesta 2013).
Komissio ehdotti energiatuotannon päästöoikeuksien täyttä huutokauppaamista vuodesta 2013 eteenpäin ja Euroopan parlamentti ja jäsenvaltioiden enemmistö tuki komission ehdotusta. Puola (jonka energiantuotannosta 80% tulee hiilivoimasta) kyseenalaisti täyden huutokaupan energiasektorilla ja saikin poikkeuslupansa ilmasijakoon läpi muiden uusien jäsenvaltioiden tuella. Poikkeuslavan saaneissa uusissa jäsenmaissa energiantuotannon päästöoikeuksien huutokauppa alkaa 30 prosentista vuonna 2013 ja kasvaa 100 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.
"On tärkeä uudistus, että sähköyhtiöt vanhoissa EU-maissa joutuvat vuoden 2013 alusta ostamaan kaikki päästöoikeutensa ja että Puolalle ja muille uusille jäsenmaille myönnetyt poikkeukset ovat määräaikaisia. Sähköntuotannossa ilmaisen saastutuksen aika on siis pian ohi", sanoi Hassi
Päästökaupan alaisille muille teollisuuden aloille komissio ehdotti, että aluksi – vuonna 2013 – vain 20% päästöluvista huutokaupattaisiin, huutokaupan määrää lisättäisiin vuosittain täyteen sataan prosenttiin vuoteen 2002 mennessä. Parlamentti olisi aloittanut aavistuksen löyhemmin 15 prosentista nostaen huutokauppauksen kuitenkin täyteen sataan prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Monet jäsenvaltiot, näkyvimmin Saksa, vastustivat täyttä huutokauppaa ja lopputulokseksi jäi 20 prosenttia huutokauppaa vuonna 2013 nousten täyteen 100 prosenttiin vuoteen 2027 mennessä. Tämän pääsäännön ulkopuolelle kuitenkin jäävät kaikki "mahdolliselle hiilivuodolle alttiit sektorit" joihin yksitotisen huippukokouksessa kasatun määritelmän mukaan mahtuu lähes koko muu teollisuus (96% päästöistä). Näille sektoreille on mahdollista jakaa päästöoikeuksia jopa täysin ilmaiseksi.
"On valitettavaa, että muu teollisuus sai kovin avokätiset lupaukset ilmaisista päästöoikeuksista. Mutta on tärkeää, että vuosittain aleneva päästökatto koskee koko teollisuutta. Pitää muistaa, että päästöoikeuksien ilmaisjako on voimassa vain seuraavan kansainvälisen ilmastosopimuksen solmimiseen asti. ", Hassi selvitti.
Parlamentti esitti huutokaupasta saatujen tulojen täyttä korvamerkintää ilmastotarkoituksiin ja puolta tästä rahasta kehitysmaille. Monet jäsenmaiden hallituksista kuitenkin vastustivat periaatteellisesti minkäänlaista pakollista korvamerkintää ja lopputulokseksi jäi valitettavan heikko vapaaehtoinen 50 prosentin korvamerkintä.
Päästökauppadirektiivin esittelijän Avril Doylen mietintö »
Lopullinen lainsäädäntöteksti »
Linkit Satu Hassin tiedotteisiin:
Rakennuspalikat EU:n tulevalle ilmastopolitiikalle on nyt luotu »
Ilmastopaketti vesittyi pahasti »
Vastuunjako
Päätös vastuunjaosta koskee päästövähennyksiä kaikilla päästökaupan ulkopuolisilla aloilla. Näihin kuuluvat mm. liikenne, maatalous ja rakennukset. Nämä alat vastaavat 60 prosenttia EU:n kasvihuonekaasupäästöistä. Lainsäädäntöpäätös on ensimmäinen laatuaan maailmassa. Satu Hassi toimi parlamentissa päätöksen esittelijänä.
Vastuunjako-päätöksen (entiseltä nimeltään taakanjako) esittelijänä parlamentissa Satu Hassi esitti mm. tiukkoja rangaistuksia ylipäästöistä sekä tiukkoja rajoituksia siihen kuinka paljon EU:n päästövähennyksistä voidaan kuitata ostamalla päästöhyvitystonneja (ns CDM -päästöhyvityksiä) EU:n ulkopuolelta. Euroopan parlamentin ympäristövaliokunta kannatti näitä ehdotuksia ja EP:n kannaksi jäi, että EU:n vastuunjako-sektorien päästövähennyksistä vähintään 80 prosenttia pitäisi tehdä EU-maissa.
Useimpien EU-maiden hallitukset kokivat kuitenkin vastuunjako- alojen päästövähennystavoitteet äärimmäisen vaikeiksi toteuttaa ja vaativat päinvastoin vielä suurempia mahdollisuuksia ulkoistaa päästövähennykset kehitysmaihin. EU:n huippukokous korottikin lopulta CDM -kiintiötä siten, että halutessaan EU:n jäsenmaat voivat ulkoistaa jopa 80% päästövähennyksistään kehitysmaihin vuosien 2005 ja 2020 välillä. Tämä neljä viidesosaa on kuitenkin vain liikkumaraja. Jäsenvaltioiden on seuraavaksi arvioitava onko päästövähennysten siirto EU:n ulkopuolelle taloudellisesti järkevää ja eettisesti oikein. Vaikka parlamentti hävisikin tämän tärkeän taistelun, laki sisältää historiallisen annoksen tiukkaa uutta ympäristölainsäädäntöä. Tärkeimpänä lineaarisen päästöuran sekä sitovat vuotuiset päästökatot – ensimmäistä kertaa EU-lainsäädännössä ja koko maailmassa.
Lisäksi parlamentti sai läpi monta muuta tärkeää parannusta:
– Tiukennettu eli 30%:n päästövähennystavoite (vuoteen 2020 mennessä verrattuna vuoteen 1990) kansainvälisen sopimuksen jälkeen tulee lakitekstiin. Jäsenmaiden tulee aloittaa vaativampien päästövähennystoimien suunnittelu heti.
– Jäsenmaille tulee voimakas kannuste pysyä lain mukaisissa päästörajoissa, koska rajan ylittäminen johtaa seuraavan vuoden päästökiintiön leikkaamiseen korkojen kera, korko on 8 %.
– CDM -päästöhyvitysten, eli EU:n ulkopuolella tehtävien päästövähennysten, laadullisia kriteereitä tiukennetaan.
– Kansainvälisen sopimuksen jälkeen EU sitoutuu taloudellisesti avustamaan kehitysmaiden päästövähennyksiä tavalla, joka vastaa ilmastonmuutoksen rajoittamista alle 2 asteen.
– Merenkulun päästöjen rajoittamiselle tulee aikaraja. Jos IMO (International Maritime Organisation) ei saa aikaan kansainvälistä sopimusta vuoteen 2011 mennessä, EU ryhtyy omiin lainsäädäntötoimiin.
"Päästökaupan ulkopuolisilla aloilla, kuten liikenteessä ja lämmityksessä EU:n jäsenmaat saivat aivan liian väljät valtuudet ulkoistaa päästövähennyksiä kehitysmaihin."
"Mitään maata ei kuitenkaan pakoteta ostamaan päästöhyvityksiä kehitysmaista. Viisaat hallitukset investoivat kotimaassaan joukkoliikenteeseen ja raidekuljetuksiin sekä panevat vauhtia rakennusten energiaremontteihin. Näin saadaan aikaan päästövähennyksiä, jotka pysyvät kotimaassa. Myös investoinnit ja työpaikat tulevat tällöin kotimaahan."
"On muutenkin lyhytnäköistä luottaa liikaa ulkomailta ostettuihin päästöhyvityksiin, koska ne pitää vuosi vuodelta ostaa aina uudestaan, toisin kuin kotimaassa aikaansaadut pysyvät päästövähennykset", sanoi Hassi.
Satu Hassin mietintö »
Lopullinen lainsäädäntöteksti »
Linkit Satu Hassin tiedotteisiin:
Kansalliset intressit vesittivät ilmastopaketin »
Hyvä päivä ilmastonsuojelulle europarlamentin ympäristövaliokunnassa – teollisuuslobbarien vaatimukset ilmaisen saastutuksen jatkosta hylättiin »
Autojen hiilidioksidipäästörajat EU:ssa
Liikenteen päästöt kasvavat nopeammin kuin minkään muun sektorin ja henkilöautot aiheuttavat 12 prosenttia EU:n hiilidioksidipäästöistä. Keskustelu autojen co2-päästörajoista juontaa juurensa jo 1990-luvun puoliväliin, ja vuonna 1998 autonvalmistajat lupautuivat vapaaehtoisella sitoumuksella vähentämään uusien autojen co2-päästöt keskimääräiseen 120 grammaan kilometriä kohden vuoteen 2012 mennessä. EU-alueella myytävien autojen keskipäästöt olivat vuonna 2007 158g/km, joten lopulta vuonna 2008 komissio teki autojen päästöistä lainsäädäntöesityksen.
Lopullinen neuvottelutulos Europarlamentin ja ministerineuvoston välillä vesitti komission esityksen pahasti ja komissioin esittämä 130 g/km astuu voimaan kolme vuotta myöhemmin, vuoden 2012 sijasta vuonna 2015. Myös autonvalmistajien sakot hilautuivat lopulta niin mataliksi, ettei niillä ole käytännössä mitään merkitystä ennen vuotta 2019. Autojen kehittyminen tehokkaammiksi jää polttoaineen hintakehityksen ja vastuullisten kuluttajien varaan.
Lista porsaanrei'istä:
Siirtymäkausi
• 130 g/km raja voimaan vasta 2015, vuonna 2012 vain 65 % myydyistä autoista pitää täyttää tämä vaatimus. Komission mukaan autokannan asteittainen mukaanotto sitovuuteen tarkoittaa aivan samaa kuin että 130g/km raja siirrettäisiin suoraan vuoteen 2015, koska painavimmat ja saastuttavimmat autot voidaan jättää laskelman ulkopuolelle.
Alemmat sakot:
• Komission ehdotus 95€ jokaiselta rajan ylittävältä grammalta autoa kohden astuu voimaan vasta 2019. Komission mukaan tätä alhaisempi sakko ei kannusta autoteollisuutta minkäänlaisiin parannuksiin.
Ekoinnovaatiot:
• Autonvalmistajat voivat vähentää 7 grammaa autoa kohden tekemistään "vähennysinnovaatioista" joita ei voida tarkistaa testeissä.
Tuplahyvitys:
• Alle 50g/km päästävät autot lasketaan 3,5 autoksi vuoteen 2016 asti.
Pitkän aikavälin päästöraja: • 2020 uusien autojen keskipäästö max 95 g/km, on kirjoitettu lainsäädäntöön, mutta vaatii uuden päätöksen astuakseen voimaan.
Kaikki porsaanreiät ynnättyinä autojen keskipäästöjen tulee vuonna 2012 olla 162 g/km. Autojen keskipäästöt ovat nyt 158g/km.
Löysiä rajoja ajoivat erityisesti Saksan ja Ruotsin autoteollisuus.
"Valitettavasti tulos ei lainkaan helpota ilmastonmuutosta aiheuttavien päästöjen vähentämistä Euroopassa"
"Tulos on pettymys myös autoilijoiden kukkarolle. Komission estys olisi vähentänyt autojen polttoaineenkulutusta niin paljon, että kuluttajat olisivat säästäneet bensa- ja dieselpumpuilla kaksi kertaa suuremman summan verran rahaa kuin autoihin vaadittavat tekniset parannukset olisivat tulleet maksamaan teollisuuden oman arvion mukaan ", sanoi Hassi.
Autodirektiivin esittelijän Guido Sacconin mietintö »
Lopullinen lainsäädäntöteksti »
Linkki tiedotteisiin:
Tiedote 02.12.08: Autoteollisuus jyräsi ilmaston »
Tiedote 19.09.08: Autoteollisuus lyhytnäköinen kampanjoidessaan löysien päästörajojen puolesta »
Tiedote 05.09.07: Hassi kritisoi Euroopan liikennepolitiikkaa »
Tiedote 12.09.07: Europarlamentin ympäristövaliokunta vaatii reipasta vähennystä uusien autojen hiilidioksidipäästöihin »
Tiedote 24.10.07: Europarlamentti vesitti autojen päästörajat »
TEK-lehden kolumni: Raikkaampaan liikenteeseen »
Uusiutuvat
Direktiivi uusiutuvasta energiasta määrittelee, että vuoteen 2020 mennessä EU:n energian kokonaiskäytöstä tuotetaan 20 prosenttia uusiutuvilla energialähteillä ja lisäksi liikennesektorin energiasta ainakin 10 prosenttia tulee olla uusiutuvaa.
Lopullinen lainsäädäntöteksti »
Hiilen talteenotto ja varastointi
Direktiivi mahdollistaa hiilen talteenotto- ja varastointiteknologian pilottiprojektien kehittämisen. Näille hankkeille myönnettiin myös 300 miljoonan euron rahoitus päästökaupasta saaduista tuloista.
Parlamentin esittelijän Chris Daviesin mietintö »
Lopullinen lainsäädäntöteksti »
Lisää tietoa ilmastonmuutoksesta:
Ilmastonmuutos uhkaa kehitystä, modernilla tekniikalla se saadaan kuriin »