Vaikuttaminen laivarikkiin ollut tosi outoa

[Hakasuluissa kohdat, joita Talouselämä ei julkaissut.]

Talouselämässä 26 ja 28/2012 Olli Ainola ja Mika Nykänen kirjoittivat ns rikkidirektiivistä. Ainola ihmetteli, mistä suomalaiset lobbarit saavat palkkaa, kun eivät onnistuneet kääntämään Satu Hassin päätä. Minäkin ihmettelen lobbarien toimintaa, koska he ovat levittäneet harhaluuloa, että Itämeren uusi rikkiraja olisi kiinni EU-direktiivistä saati minusta.

Laivojen uudet rikkirajat päätettiin IMO:ssa 2008. Jos niitä pidetään virheenä, se tehtiin tätä ennen. [Helsingin Sanomien 23.8.12 mukaan] johtaja Tuomas Ranta Trafista kertoi suomalaisten etujärjestöjen myöhästyneen vaikuttamisessa ainakin viisi vuotta. Asian valmistelu IMO:ssa alkoi 2005 ja vaikuttaa olisi pitänyt viimeistään 2007.

Nykänen sanoo 0,1 prosentin rikkirajan tulleen "karmeana yllätyksenä". Tämä kertoo, että järjestöt eivät tienneet, missä mennään. Ehkä he uskoivat omaan väitteeseensä, että vain EU harjoittaa ympäristöpolitiikkaa, eivätkä huomanneet USA:n ajavan ponnekkaasti 0,1 prosentin rikkirajaa omille lähimerilleen.

Jos EU voisi löysentää tai lykätä IMO:ssa sovitut meriliikenteen ympäristönormit, silloin jokin toinen maa voisi yksipuolisesti perua esimerkiksi öljytankkerien kaksoisrunkovaatimuksen. Haluammeko sitä?

Rikkidirektiivi tuo Suomen kannalta helpotuksia ja tasaa kilpailuasetelmaa, kun valtionavun ehtoja joustavoitetaan ja Etelä-Euroopan merillä nopeutetaan siirtymistä vähärikkiseen polttoaineeseen. Näitä molempia ajoin direktiivin raportoijana. [Tämä on Suomen julkisuudessa sivuutettu lähestulkoon kokonaan.]

Elinkeinoelämän keskusliiton ja Hakaniemen ay-johtajien suunnalta on ennenkin esitetty huimia väitteitä vaikutusvallastani. [Minun on väitetty saaneen aikaan Suomen Kioto-päästörajan ja EU:n hiilidioksidipäästökaupan (joita kumpaakaan päätettäessä en ollut ministeri enkä meppi). Jos kaikki tämä pitäisi paikkansa, olisin yksi kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimmista suomalaisista.]

Elinkeinoelämämme etujärjestöjen olisi aika oppia, että ”sopivien” syntipukkien nimeäminen kotimaassa on eri asia kuin teollisuuden etujen ajaminen, tai ylipäätään vaikuttaminen. Euroja laskettaessa kannattaa muistaa, että myös työnantajat hyötyvät ihmisten terveyden paranemisesta, joka päästöjen vähentämisestä seuraa.

Satu Hassi
Euroopan parlamentin jäsen, [rikkidirektiivin esittelijä]

Vastine Talouselämä-lehdelle
31.8.2012