“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Talousoppia

Kolumni Voima -lehdelle 03.11.08

Onko talous ihmisiä varten vai päinvastoin? Tuottavatko säädellyt markkinat sittenkin parempia tuloksia kuin säätelemätön saalistus? Peruskysymyksistä on yhtäkkiä tullut salonkikelpoisia ja niitä esitetään valtamedioissa New York Timesista Hesariin ja Kauppalehteen.

Ei yllätä ketään, että teollisuuslobbarit vaativat ilmastotoimien hautaamista mietintämyssyyn. Maailmanpankin entinen pääekonomisti Nicholas Stern sen sijaan sanoo finanssikriisin opettavan, että ongelmat kaatuvat päälle sitä pahempina, mitä kauemmin niiden annetaan muhia ja tämä pätee myös ilmastoon.

Niinpä. Finanssikriisin ja ilmastonmuutoksen perussyy on sama, lyhytnäköinen ahneus. Aineellinen tuotantokaan ei loputtomasti voi perustua ekologisen velan kasvattamiseen.

Pankkikriisin kaatuessa päälle nokka ei paljon tuhissut, kun EU-maat päättivät myöntää pankeille tukea ja takauksia ainakin 1300 mrd euron edestä.

Ilmastotoimia sen sijaan tahkotaan hikisinä ja hartaasti, ja joka välissä lobbarit valittavat, että on niin kallista niin vaikeaa. Suunnilleen sormia napsauttamalla myönnetty pankkitukisumma on kuitenkin enemmän kuin nyt käsiteltävänä olevien EU:n ilmastotoimien arvioitu hinta vuoteen 2020 mennessä.

Ilmastokriisi ei kaadu päälle kertarysäyksellä, ellei sitten toteudu Sarasvatin hiekkaa -kirjan kauhukuva lähes kaiken tuhoavasta jättitsunamista. Mutta eipä ilmastonmuutosta myöskään saada hallintaan viikonloppukokousten pikapäätöksillä, jos odotetaan että Himalajan jäätiköiden sulaminen kuivaa Aasian suuret joet ja meri tulvii rannikoiden miljoonakaupunkeihin.

Ilmastonmuutos ei pidä taukoa finanssikriisin takia. Ilmastonsuojelu on 2000-luvun New Deal, investoinneilla puhtaisiin energia- ja kulkumuotoihin saadaan talous jaloilleen, luodaan miljoonia uusia työpaikkoja ja rakennetaan taloutta, joka ei tuhoa olemassaolomme perustaa.

Parhaassa tapauksessa finanssikriisistä alkanut talouden uuspohdinta yhdistettynä ilmastonsuojeluun vie meitä kohti yhteiskuntaa, joka keskittyy ihmisten tarpeiden tyydyttämiseen eikä pörssikurssien virtuaaliarvojen maksimointiin.