“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Ympäristöjärjestöjen ilmastopolitiikka ei ole "sarja virhearvioita"

Hesarissa tänään Atte ja Eija-Riitta Korhola arvostelevat ympäristöjärjestöjen ilmastopolitiikkaa “sarjaksi virhearvioita”.

Korholan pariskunta kirjoittaa kuin ympäristöjärjestöt pystyisivät sanelemaan valtiovallan päätöksiä. Suomessa paperiteollisuudella on kautta aikojen ollut verrattomasti suurempi vaikutusvalta verrattuna ympäristöjärjestöihin. Maailmassa tuskin on maata, jossa ympäristöjärjestöillä olisi poliittisiin päätöksiin suurempi vaikutusvalta kuin suurteollisuudella.

Ympäristöjärjestöt ovat jo kauan olleet oikeassa pääasiassa – siinä, että ilmastonmuutos on vakava uhka ja päästövähennyksillä on kiire. Jos hallitukset ja teollisuus olisivat kuunnelleet ilmaston tutkijoiden ja ympäristöjärjestöjen sanomaa aikaisemmin, ihmiskunnan tulevaisuus näyttäisi nyt paljon valoisammalta.

Mitä tulee ilmastopolitiikan yksityiskohtiin, ympäristöjärjestöt eivät ole monoliitti – sen enempää kuin rouva Korholan poliittinen ryhmä europarlamentissa. Esimerkiksi hiilidioksidin talteenotosta ja biopolttoaineista eri ympäristöjärjestöjen mielipiteet eroavat toisistaan.

Vaikka useat ympäristöjärjestöt suhtautuvat hiilidioksidin talteenottoon joko kielteisesti tai ainakin varauksellisesti, ne eivät ole olleet tärkein kanto kaskessa. Pääeste on ollut kivihiili- ja öljyalan haluttomuus ylipäänsä uskoa ilmastonsuojelun tarpeellisuuteen saati panna rahaa hiilidioksidin talteenottoon. Norjan öljy- ja kaasuteollisuus on toiminut toisin, se ottanut hiilidioksidia talteen ja pumpannut sitä merenalaisiin tyhjennettyihin öljy- ja kaasuonkaloihin. Norjalainen ympäristöjärjestö Bellona kannattaa tätä innokkaasti.

Mitä tulee biopolttoaineisiin, on vinha ero siinä, näkeekö biopolttoaineen tuotannon yhtenä mahdollisuutena käyttää Suomen ja Euroopan kesantopeltoja, vai synnyttääkö kehitysmaissa biopolttoainemarkkinat, jotka suoraan tai välillisesti johtavat sademetsien hakkuisiin ja ruoan hinnan nousuun. Tämänhetkisestä maailman biopolttoaineiden kysynnästä valtaosa tulee Yhdysvalloista. On kohtalaisen luovaa kielenkäyttöä väittää presidentti Bushin politiikan seurauksia ympäristöjärjestöjen aikaansaannoksiksi.

Rouva Korhola on Euroopan parlamentissa tullut tunnetuksi siitä, että hän suoltaa ehdotuksia, joilla heikennettäisiin EU:n ilmastonsuojelun tavoitetasoa. Eikä ole kauaakaan siitä, kun hän ehdotti liudennusta myös päätöslauselmaan, jossa vedettiin yhteen ilmaston tutkimuksen viestiä poliittisille päättäjille, missä häntä ei tukenut edes oma ryhmä. Ydinvoimaa tukevia ehdotuksia hän tekee ahkerasti ja siihen hänellä toki on oikeus.

Ydinvoiman ja hiilidioksidin talteenoton ohella rouva Korholalle tuntuvat kelpaavan vain sellaiset teknologiat, joiden toteuttamiseen laajassa mitassa menee vielä jonkin verran aikaa, kuten keskitetty aurinkoenergia. Viimeksi mainitun kehittäminen onkin todella tärkeää ja nykytiedon valossa näyttää siltä, että juuri siitä voi tulevaisuudessa tulla ihmiskunnan tärkein energianlähde.

Koska ilmastonmuutosta aiheuttavien päästöjen hillinnällä on todella kiire, toivoisin rouva Korholan kääntyvän kannattamaan myös sellaisia teknologioita, jotka ovat vaarattomia (toisin kuin ydinvoima) ja joilla saadaan aikaan päästövähennyksiä tässä ja nyt. Tuulivoima, jota rouva Korhola jatkuvasti mustamaalaa, on tällainen. Viime vuonna maailmassa uutta tuulivoimatehoa syntyi kymmenen kertaa enemmän kuin uutta ydinvoimaa. Euroopassa viime vuonna suurin määrä uutta sähköntuotantokapasiteettia syntyi tuulivoimaloihin. Se, että Suomessa on vuosikaudet suhtauduttu nuivasti tähän teknologiaan, jonka maailmanmarkkinat kasvavat huimaa vauhtia, on yksi 2000-luvun alun suurimmista taloudellisista erehdyksistä maassamme.

Siitä on noin viikko, kun Eija-Riitta Korhola Nykypäivässä arvosteli europarlamenttia siitä, että parlamentti viimeisimmässä ilmastopäätöslauselmassaan liioitteli. Edellisessä Hesarin sunnuntaisivun kirjoituksessaan Atte Korhola moitti niitä, jotka liioittelevat ilmastonmuutoksen uhkaa. Nyt he aloittavat yhteisen artikkelinsa toteamalla, että ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuksien nousu on ollut ennustettua nopeampaa. Hyvä, että ovat heränneet.

Teimme viikonlopun kaikenlaisia kotihommia. Muun muassa kitkin heinää ja voikukkaa kukkapenkeistä ja puutarhasta. Ulkopöytämme ei nykyisin mahdu pihan sora-alueelle, koska se on täynnä lautakasoja ja sen sellaista, pöytämme on omena- ja luumupuiden ja herukkapensaiden keskellä, mikä on aika somaa. Talon ollessa kuusi vuotta tyhjillään moni perenna on karannut kukkapenkistä marjapuskien väliin. Juuri nyt kukkii aika monta kukkaa, muun muassa hyvin monivärinen akileijakirjo. Puolivilliä kukkaloistoa katsellessa tuli mieleen lapsuuden kesämökin pihan kukkaketo. Siellä kasvoi vain luonnonkukkia, täällä sekä niitä että villiintyneitä perennoja. Kauniita kummatkin.

Jukka vitsaili siitä, että Vanhanen ei tiennyt, mistä on saanut vaalirahaa, mutta osasi kuitenkin kysyä samalta rahoittajalta vaaliapua Merikukalle.