Ydintalvi ja maapallon kuume

”Rakas Taivaanisä, älä anna atomisodan syttyä”, oli osa iltarukouksiani alle kouluikäisenä. Ydinsodan uhka varjosti elämää toisen maailmansodan jälkeen kauan.
1980-luvulla yhdysvaltalainen Carl Sagan tutkijakollegoineen osoitti, että vaikka silloisista ydinpommeista räjäytetään alle sadasosa, se riittää aiheuttamaan ydintalven eli painamaan pohjoisen pallonpuoliskon vuosiksi pakkasen puolelle.
Kun Sagan esitteli tulosta yhdessä neuvostoliittolaisen kollegan kanssa, toimittaja kysyi, miksi he hymyilevät. Tutkijat vastasivat keksineensä antiydinaseen. ”Te ensin”-syndrooman vaivaamat neuvottelut ydinaseiden rajoittamisesta saivatkin vauhtia.
Myös ilmastonmuutos uhkaa inhimillistä sivilisaatiota. Silti hallitukset eivät suhtaudu siihen turvallisuus- vaan ympäristökysymyksenä – joita liian moni pitää enempi viihtyvyyspuolen juttuina.
Uusin arvovaltainen raportti ilmastonmuutoksesta turvallisuusuhkana on Sir David Kingin johdolla laadittu ”Ilmastonmuutos: Riskinarvio”. Se valmistui viime heinäkuussa, tilaajina Britannia, Yhdysvallat, Kiina ja Intia. (http://www.csap.cam.ac.uk/projects/climate-change-risk-assessment/)
On arkijärjelläkin selvää, että syntyy sotia ja selkkauksia, kun isoja maa-alueita tulee asuin- ja viljelykelvottomaksi, oli sitten syy kuivuus, merenpinnan nousu, tuhotulvat, rakennusten romahtaminen ikiroudan sulaessa, tai yksinkertaisesti se, että ilmaston muuttuminen ihmisen hengissäpysymiselle liian kuumaksi. Vain hyvin organisoituneet ja vauraat yhteiskunnat selviävät tällaisten tilanteiden jälleenrakennuksesta ja väestösiirroista.
Ilmastokeskustelussa liian moni tuntuu ajattelevan, että kaikki uhkat, joiden todennäköisyys on alle 50%, voidaan sivuuttaa. Turvallisuusajattelussa on tapana ottaa vakavasti myös epätodennäköisemmät uhkat.
IPCC:n viidennen raportin mukaan on 1,8 %:n riski, että planeettamme lämpenee tällä vuosisadalla kuusi astetta. Se tarkoittaisi monien valtioiden loppua. Tuntuuko 1,8 % pieneltä? Lentoliikenteessä sama riski tarkoittaisi 1500 vakavaa onnettomuutta päivässä.
On epäjohdonmukaista hyväksyä koko inhimillisen sivilisaation olemassaololle isompia riskejä kuin vaikkapa lentämiselle tai työtapaturmille.
Joulukuussa tiedämme, saammeko Pariisissa seuraavan ilmastosopimuksen ja onko se riittävän tiukka. Itse pidän tärkeänä, että sopimukseen tulee säännöllinen uudelleentarkastelu, jossa sitoumusten riittävyyttä voidaan käsitellä uusimman tiedon valossa.
Kolumni Vihreälle Langalle 6.11.2015