Ydinaseet leviävät ydinvoiman viikunanlehden takana

Vävyltä tuli viesti, että vähänyli vuoden vanha tyttärenpoika oli tunnistanut mummun telkkarista. Mummu ilahtui, mutta silti mummua huolettaa.

Yksi maailmalla pahiten pelättyjä asioita tapahtui nimittäin maanantaina. Pohjois-Korea räjäytti ydinpommin maanalaisessa kokeessa. Maa on leikkinyt kuurupiiloa, aina välillä se lupaa lopettaa ydinaseohjelmansa ja leikkiä uraaniatomien kanssa vain ydinvoimaleikkiä. Mutta aina se on pettänyt nämä lupaukset.

Kauan sitten solmittiin sopimus ydinaseiden leviämisen estämisestä. Siinä sovittiin, että ydinaseita saavat pitää ja kehittää vain maat, joilla niitä ennestään oli, kuten USA, Neuvostoliitto, Britannia, Ranska ja Kiina. Ydinasemaat sitoutuivat pitämään huolen siitä, että ydinaseiden valmistustaito ei leviä muihin maihin.

Sittemmin ydinasemaiden kultapossukerhoon ovat liittyneet ainakin Israel, Intia, Pakistan, Pohjois-Korea. Iran väittää, ettei se ole kehittämässä ydinpommia, mutta sen käytös viittaa täsmälleen päinvastaiseen.

Kaikki ne maat, jotka ovat kehittäneet ydinpommin ydinsulkusopimuksen vastaisesti, ovat tehneet sen ”rauhanomaisen” ydinenergiaohjelman viikunanlehden suojassa.

Kansainvälisessä valvonnassa vallitsee se skitsofreeninen tilanne, että kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n tehtävä on sekä edistää ydinvoimaa että toimia ydinaseiden leviämistä vastaan. IAEA:n toimeksiannossa on sisäinen ristiriita.

Mitä epävakaampiin maihin ydinaseet leviävät, sitä heikommissa kantimissa on maailman turvallisuus. Mitä Pakistanin ydinaseilla tehdään, jos maa joutuu Talebanien valtaan? Mitä Pohjois-Koreassa tapahtuu, kun Kim Il Jong kuolee tai nälkäinen kansa alkaa mellakoida kaduilla?

Ydinvoimabisnes on vuosikaudet markkinoinut ydinvoimaa ratkaisuksi ilmastokriisiin. Mutta mitä useampaan uuteen maahan ydinreaktorit leviävät, sitä enemmän tulee uusia jäsenkandidaattimaita ydinasekerhoon.

IAEA:n mukaan tunnetut uraanivarat riittävät nykykäytöllä vain 50-70 vuodeksi. Nykymuotoisen ydinvoiman lisääminen ei siis edes teoriassa voi olla ratkaisu ilmastokriisiin.

Entä seuraavien sukupolvien ydinvoimalat? Niin sanotussa höytöreaktorissa (eli nopeassa reaktorissa) uraanista saadaan moninkertaisesti enemmän energiaa irti kuin Loviisan ja Olkiluodon tyyppisissä laitoksissa. Mutta niissä on kolme ongelmaa. Ensinnäkin reaktorin prosessi on epästabiilimpi, joten megaonnettomuuden vaara on moninkertainen. Toiseksi ydinreaktorissa muodostuva lämpö kuljetetaan sieltä eteenpäin nestemäisellä natriumilla. Mutta myös natrium räjähtää, jos joutuu kosketuksiin ilman tai veden kanssa. Putkivuoto voi siis koitua kohtalokkaaksi. Pahinta on kuitenkin, että hyötöreaktorin polttoaine kelpaa sellaisenaan ydinpommin raaka-aineeksi, kömpelön pommin, mutta pommin kuitenkin. Jos maailma turvautuisi laajassa mitassa hyötöreaktoreihin, ei enää voitaisi erottaa toisistaan ydinvoimalan polttoainetta ja ydinpommin raaka-ainetta. Ydinaseiden leviämisen estäminen muuttuisi entistä mahdottomammaksi.

Onneksi ilmastokriisiin on turvallinenkin ratkaisu, energiatehokkuus ja uusiutuva energia, jotka ovat koko tämän vuosituhannen menneet eteenpäin pitkin harppauksin.

Uudesta energiatekniikasta on tullut 2000-luvun vihreää kultaa. Vuonna 2007 uusiutuvaan energiaan investoitiin maailmassa jo 100 miljardin euron edestä. Ala tarjoaa miljoonia työpaikkoja, yksin Saksassa yli 200 000. Viime syksynä, kun uutisista tuli jatkuvaa virtaa tehtaiden sulkemisista, irtisanomisista ja lomautuksista, Winwind-yhtiö ilmoitti perustavansa Haminaan uuden tehtaan ja palkkaavansa satoja uusia työntekijöitä. Myös Lappeenrannassa toimiva tuulivoimateknologiayritys The Switch palkkaa lisää väkeä.

Suomen energia-ajattelu on aivan liian kauan jumiutunut ydinvoimaan, ja mikä merkillisintä, tämä jatkuu vaikka Olkiluodon kolmosvoimalan työmaalla ovat kaksinkertaistuneet sekä aikataulu että kustannukset. Ydinvoimalaput silmillä Suomi on koko 2000-luvun hidastellut uuden energiatekniikan kehittämistä.

Onneksi on EU, jossa viime vuonna päätetyt ilmastotavoitteet pakottavat Suomenkin panemaan vauhtia uuden energiatekniikan osaamiseen ja investointeihin.

Maailmalla vihreä energiatekniikka on jo ajanut ydinvoiman ohi. Vuonna 2007 maailmassa käynnistettiin uusia tuulivoimaloita jo 20 000 megawatin edestä, joka oli kymmenen kertaa enemmän kuin samana vuonna valmistuneiden ydinvoimaloiden kapasiteetti. Euroopassa tuulivoima on kaksi vuotta ollut uusien energiainvestointien kärjessä.

2000-luvun alussa suomalaisilla yrityksillä oli tuulivoimateknologian maailmanmarkkinoista yhtä suuri osuus kuin paperiteollisuudellamme paperin markkinoista. Mutta eduskunnan myönnettyä luvan uudelle ydinvoimalalle tuulivoiman vienti jämähti vuosiksi paikoilleen, vaikka ala kasvoi maailmalla huimasti. Sittemmin Olkiluodon työmaan aikataulu ja kustannukset ovat kaksinkertaistuneet ja sieltä paljastuu jatkuvasti uusia turvallisuus- ja laatuvaatimusten laiminlyöntejä.

Suomi on korkean koulutuksen ja tekniikkaosaajien maa. Meillä jos kellä on kaikki edellytykset tehdä uudesta energiatekniikasta seuraava Nokia. Emme saa nukkua onnemme ohi ja luovuttaa teknologiajohtajan paikkaa USA:lle ja Kiinalle.

Uudella energiaosaamisella Suomi ja Eurooppa voivat lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, selättää laman ja ilmastonmuutoksen. Näin voimme luoda tulevaisuudenpitävän talouden. Öljy loppuu ennemmin tai myöhemmin ja uraanivarojenkin arvioidaan nykykäytöllä riittävän vain 50-70 vuodeksi. Uusiutuva energia loppuu vasta kun koko maapallo ja keskustähtemme aurinko tulevat tiensä päähän. Mutta siihen menee vielä muutama miljardi vuotta.