Vuoden viimeiseen täysistuntoon
Aamulla ennen lähtöä lentokentälle maalasin vielä neljä ikkunaa. Yksi niistä tulee keittiön tuulikaapin oven yläpuolelle, kolme muuta ovat porrashuoneen sisäikkunan kolme osaa, yhteensä 10 ruutua. Kaksi näistä olin ehtinyt kitata jo edellisenä viikonloppuna, kaksi muuta eilisillalla, sen jälkeen kun olin ensin maalannut keittiön seiniin ja lattiaan toiset maalikerrokset. Kunhan nämä ikkunat kuivuvat ollessani Strasbourgissa, voimme panna ne paikalleenviikon lopulla. Noin 5 min ennen kuin taksin oli määrä tulla hakemaan, pääsin putsaamaan maalit käsistäni ja vaihtamaan vaatteet.
Matkalla luin ammattiliittoni TEK:n lehdestä Pricewatershouse Coopersin selvityksestä, joka koskee ilmastonmuutoksen vaikutuksia yritysten investointipäätöksiin. 44 % vastaajista arvioi ilmastonmuutoksen vaikuttavan investointipäätöksiin erittäin tai melko myönteisesti. Kielteisiä vaikutuksia odottaa alle 10 % yrityksistä. 71 % arvioi että ilmastonmuutos on jo nyt vaikuttanut firman tuotekehitykseen, suoraan tai välillisesti. Toisaalta sangen iso joukko yrityksiä oli jättänyt vastaamatta, ja ne pääosin olettavat ettei ilmastonmuutos vaikuta niihin sitä eikä tätä. Juttu ei kertonut, miten oli saatu selville, mitä ajatellaan yrityksissä, jotka eivät vastanneet. Mutta on mielenkiintoista, että valtaosa niistä yrityksistä, jotka ajattelevat ilmastonmuutosta, näkevät tilaisuuden uuteen liiketoimintaan. Oletan, että bisnestilaisuus nähdään nimenomaan ilmastonsuojelussa, ehkä myös kaikessa siinä mitä tarvitaan ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.
Lennon laskeutuessa Stuttgartiin näin, että siellä on vähintään yhtä paljon lunta kuin Tampereella.
Tällä viikolla parlamentin täysistunnon on määrä hyväksyä ilmastopaketti. Kun sen jälkeen vielä ministerineuvosto kopauttaa nuijan pöytään, virallinen lainsäädäntöpäätös ilmastopakettiin kuuluvista direktiiveistä on tehty. Syksyn kiireiden ja neuvottelujen, jälkeen, mukaan lukien viime lauantaina ollut viimeinen trilogi, suunnilleen vain lasken tunteja ja minuutteja siihen, milloin pääsen lähtemään jouluksi kotiin.
Näyttää siltä, että saamme jouluksi keittiön. Keittiön kalusteiden on määrä saapua huomenna, tosin ilman ovia, ja koneiden keskiviikkona tai torstaina. Strasbourgiin saavuttuani maksan tietokoneella joukon laskuja ja lähettelen vielä sähköposteja varmistaakseni, että kaikki keittiössämme tulee oikein.
Viime täysistuntoviikolla Strasbourgissa olin unohtanut hotelliin pesutarvikepussini. Hotelli oli sähköpostilla varmistanut pussin löytyneen. Mutta nyt vastaanotossa oleva nainen ei tiedä siitä mitään, hän arvelee että aamuseitsemältä työvuoroon tuleva nainen tietää asian. Onneksi repussani on joskus pitkältä lentomatkalta mukaan ottamani varahammasharja ja pikkuinen hammastahnatuubi.