Voiko hallitusneuvottelija olla jäävi?

Kalevan kolumni 6.5.2007

Maailman maiden korruptoituneisuuslistoilla Suomi keikkuu yleensä pulmuspään kärjessä. Jörn Donner sanoi jokin aika sitten, että suomalaisessa korruptiossa ei juurikaan liiku raha, sen sijaan meillä on hyvä veli -verkostot. Voiko niitä tosiaan pitää korruption muotona?

Vuosien ja vuosikymmenien varrella vasemmistopuolueita, etenkin demareita, on arvosteltu liiallisesta sidonnaisuudesta ammattiyhdistysliikkeeseen. Mutta yhteiskunnan päätöksenteossa näkee myös oikeiston läheisiä suhteita suuryrityksiin.

Europarlamentissa olen useasti ihmetellyt sitä, miten monet konservatiiviryhmän edustajat tekevät muutosehdotuksia, jotka ovat suoraan teollisuuden ja elinkeinoelämän järjestöjen kynästä. Ehdotuksia rahanpesua suitsivaan lainsäädäntöön otetaan pankkialalta, kemikaalilainsäädäntöön kemian teollisuudelta, autojen päästöjä ja hengitysilman laatua koskeviin lakeihin autoteollisuudelta, elintarvikemainontaa koskeviin lakeihin makeisteollisuudelta, jne.

Ymmärrän, että oikeisto haluaa painottaa talouskasvua ja taloudellista realismia. Mutta se on ihan eri asia kuin tanssiminen jonkin alan lobbarien pillin mukaan.

Kevään hallitusneuvotteluissa olin Säätytalolla Vihreiden taustatiimissä ja seurasin erityisesti energia- ja ilmastoasioita. Älähdin julkisesti siitä, että energiasta neuvoteltaessa Kokoomusta edusti Teollisuuden Voima Oy:n vanhempi asiantuntija Martti Kätkä. Paikalla pyöri muitakin aiempia kokoomusministerien erityisavustajia, jotka nyt ovat liike-elämän palveluksessa.

Jotkin lehdet kirjoittivat asiasta. Kaleva mainitsi, että Vihreiden tiimissä oli Luonnonsuojeluliiton pääsihteeri Eero Yrjö-Koskinen. Viimeksi mainittu oli kuitenkin vain tausta-asiantuntija, joka sai neuvottelutauoilla esittää kommenttejaan. Sen sijaan Kätkä oli varsinainen neuvottelija, eli siis neuvotteluhuoneessa päättämässä, mitä ajetaan, mitä vastustetaan, miten reagoidaan toisten esityksiin ja mihin asti tehdään myönnytyksiä toisille.

Kätkä on perustellut rooliaan sillä, että hän on toiminut pitkään Kokoomuksessa ja myös puolueensa energiapoliittisessa työryhmässä. Mutta parantaako se asiaa yhtään, jos ydinvoimayhtiön palkollinen on ihan vakituisesti muotoilemassa puolueen energiapolitiikkaa?

Jos Kätkä olisi Eurajoen valtuustossa, hän olisi käsittääkseni jäävi käsittelemään Teollisuuden Voima Oy:n tontin kaavaa. Onko se sitten sopivaa, että energia-alan suuryrityksen palveluksessa oleva henkilö on hallitusneuvotteluissa linjaamassa koko valtakunnan energiapolitiikkaa, mukaan lukien sitä, millaisia energiamuotoja tuetaan ja miten? Hallitusneuvotteluissa Kokoomuksen "sininen lanka" olikin vastustaa sellaisia päätöksiä, joilla tehokkaimmin edistettäisiin ydinvoiman tärkeimpien kilpailijoiden, eli bioenergian ja tuulivoiman käytön lisäämistä.

Hallitusohjelma ei ole mikä tahansa paperi, se on hallituspuolueiden keskinäinen sopimus siitä, mitä asioita toteutetaan yhdessä. Osa lupauksista voi jäädä kuolleiksi kirjaimiksi. Mutta hallitusohjelman asema on kirjattu jopa perustuslakiin. Uuden hallituksen pitää aina antaa ohjelmansa eduskunnalle tiedonantona, jonka käsittely päättyy äänestykseen hallituksen luottamuksesta. Kun Vanhasen kakkoshallitus sai tuon luottamuksen, hallitusohjelma on siis myös eduskunnan hyväksymä.

Muistan hyvin, kun 1980-luvulla nuorena kaupunginvaltuutettuna kyseenalaistin sen, että Tampereen valtuuston puheenjohtajuudesta kilpaili kolme pankinjohtajaa. Silloin moisia puheita pidettiin lähinnä häiriköintinä. Nykyisin pidetään itsestään selvänä, ettei pankin tai rakennusyhtiön johtaja voi johtaa kunnanvaltuustoa.

Hallitusneuvottelijan jääviydestä ei Suomen laeissa ole erillisiä määräyksiä. Mutta onko tosiaan nykyaikaa, että hallitusneuvottelijan kahdella tuolilla istumista ei rajoiteta lainkaan?

Satu Hassi