“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Vihreät kiistelivät ilmastopaketin loppuäänestyksestä

Hotellin aamutyöntekijäkään ei tiedä pesupussistani. Hän arvelee, että huomenaamulla töihin tuleva saattaisi tietää.

Kun pimeässä aamussa pyöräilen hotellilta parlamentille, totean että St Paulin katedraalin ovisyvennyksessä vuosia majaillutta koditonta ei enää näy siinä makuupusseineen. Luullakseni en ole nähnyt häntä siinä kertaakaan viime kesän jälkeen.

En päässyt parlamentille sitä oikotietä, jota normaalisti pyöräilen, poliisit estivät. Kyse on tietenkin siitä, että presidentti Sarkozy on tulossa puhumaan täysistunnolle. Mutta aina aikaisemmin tätä pyörätietä on päässyt kulkemaan näyttämällä meppikorttia. Nyt se ei onnistu. Kysyn poliiseilta, eivätkö parlamentissa oikeastaan päähenkilöitä ole parlamentin jäsenet. Tämä argumentti ei kiinnosta poliiseja yhtään. Sapettaa, ja lähden kulkemaan kiertotietä.

Istunnossa Daniel Cohn-Bendit onnistuu suututtamaan Sarkozyn, mikä on tietenkin Danyn tarkoituskin. Dany viittaa Sarkozyn kolmeen esiintymiseen Euroopan parlamentissa Ranskan EU-puheenjohtajakaudella ja sanoo, että “Nikolas ensimmäinen” sanoi yksimielisyyden tappavan päätöksenteon. Nyt “Nikolas kolmas” ylpeilee sillä, että ilmastopaketista hierottiin yksimielinen huippukokouspäätös. Dany jatkaa, että tällä tapaa Sarkozy alensi parlamentin jonkinlaiseksi hallitusten Viagraksi. Sarkozy syyttää, että Dany, joka on yleensä esiintynyt eurooppalaisena, ei tässä puheessa ollut lainkaan eurooppalainen.

Istunto hyväksyy parlamentin puolesta säädöksen parlamentin avustajien asemasta. Jos ministerineuvosto siunaa sen myös, meppien avustajien työsuhteiden ehdot yhtenäistetään ja palkan maksaa parlamentti suoraan. Nykyisin systeemi on sekava. Kunkin mepin avustajien palkanmaksu ja työsuhteen ehdot ovat mepin itsensä vastuulla. Systeemi on altis väärinkäytöksille, joitakin meppejä on esimerkiksi jäänyt kiinni rahojen kanavoimisesta bulvaanien kautta perheenjäsenilleen. Ja lisäksi meppien avustajien työsuhdeturva ynnä muut työehdot ovat täysin kirjavat. Toivottavasti tämä uudistus hyväksytään lopullisesti ennen seuraavia vaaleja, että vaaleista alkaen päästään järkevään ja yhtenäiseen järjestelmään. Parlamentti hyväksyi asian murskanenemmistöllä, 598 puolesta, 19 vastaan.

Iltapäivän istunnon pääasia on ilmastopaketti. Ensin keskustellaan uusiutuvan energian direktiivistä, sitten päästökaupasta, kolmanneksi velvoitejaosta eli “minun raportistani”, joka siis määrää jäsenmaille päästökiintiöt päästökaupan ulkopuolisilla aloilla, kuten liikenteessä, lämmityksessä ja maataloudessa. Pitkin syksyä päästökauppa on kuumentanut tunteita eniten. Mutta kun viime viikon EU-huippukokous päätti antaa teollisuudelle – paitsi sähköntuotannolle – ilmaiset päästöoikeudet sangen väljällä pensselillä maalatuin kriteerein, keskustelun sävy on rauhoittunut merkittävästi.

Kunkin asian keskustelun aloittaa esittelijä, eli velvoitejakokeskustelun aloitan minä. Puheenvuorossani totean, että Ranska otti riskin luvatessaan pääministereille, että ilmastopaketin sisältö lyödään lukkoon joulukuun huippukokouksessa. Suunnilleen jokainen pääministeri lähti viime viikon huippukokoukseen kansallisena tehtävänään saada jokin heikennys ilmastopakettiin. Vanhasen päätavoitehan oli saada ilmaiset päästöoikeudet paperiteollisuudelle, Merkel halusi niitä kaikelle sähköntuotannon ulkopuoliselle teollisuudelle, Puolan pääministeri Tusk meni vaatimaan poikkeuksia maansa kivihiilivoimaloille. Ruotsin, Luxemburgin, Italian ja Espanjan pääministerit menivät vaatimaan väljempiä oikeuksia ulkoistaa maansa päästövähennysvelvoitetta kehitysmaihin, janiinedelleen.

Illalla, kuten aina täysistuntoviikkoina, kokoontuu vihreä ryhmä. Siellä käydään ilmastopaketista kipakka keskustelu. Ympäristöjärjestöt käyvät kampanjaa velvoitejakopäätöksen hylkäämiseksi. Tästä moni vihreä meppi on saanut käsityksen, että koko paketti on suunnilleen askel taaksepäin. Sitä se nyt sentään ei ole, vaikka vesittyikin matkan varrella verrattuna komission esitykseen. Mutta komission ehdotus on vasta ehdotus.

Päästökauppadirektiivin uudistus tarkoittaa, että vanhoissa jäsenmaissa sähköyhtiöt joutuvat maksamaan kaikista päästöistään heti vuonna 2013, ja poikkeusluvan saaneissa uusissa jäsenmaissakin sähköyhtiöiden ilmaiset päästöoikeudet vähenevät asteittain ja loppuvat vuonna 2020. Nykyisen lain mukaanhan kaikki päästökaupan alaiset firmat saavat päästöoikeutensa valtaosin ilmaiseksi. Lisäksi uudistus tarkoittaa, että vuodesta 2013 alkaen siirrytään päästöoikeuksien keskitettyyn jakoon koko EU-alueelle, ja vuosittain aleneva päästökatto koskee kaikkia päästökauppa-aloja. Nykyisen direktiivin mukaan kukin jäsenmaa jakaa päästöoikeudet oman maansa firmoille ja tämä on johtanut liian avokätisten tuprutusvaltakirjojen jakoon. Uudistuksen jälkeen tämä tulee mahdottomaksi.

Mitä taas tulee päästökaupan ulkopuolisiin päästöihin, jos ehdotus velvoitejakopäätöksestä hylätään, niin silloin ei ole mitään rajoja tuprutukselle päästökaupan ulkopuolisilla aloilla, kuten liikenteessä ja lämmityksessä. Minua kismittää aivan yhtä paljon kuin ympäristöjärjestöjäkin se, että nyt sovittu kompromissi sallii EU-maiden ulkoistaa 80 % päästökaupan ulkopuolisten alojen päästövähennyksistä kehitysmaihin ostamalla niin sanottuja CDM-päästöhyvityksiä. Mutta olisiko parempi, jos ei olisi lainkaan päästörajoja vuoden 2012 jälkeen? Näinhän kävisi, jos velvoitejakopäätös hylättäisiin, kuten ympäristöjärjestöt ajavat. Sitä paitsi mikään ei pakota EU-maita ulkoistamaan päästövähennyksiään muualle. Tämä asia jää jokaisen maan itse päätettäväksi ja siitä pitää näin ollen vääntää kättä jokaisen maan sisällä.

Päästökaupan varjoraportööri, eli vihreiden neuvottelijana tässä asiassa toiminut Caroline Lucas ja minä selitämme näitä asioita ryhmälle, mutta enemmistö näyttää olevan vakuuttunut siitä, että koko paketti on liian huono ja haluaa siksi äänestää vastaan tai ainakin tyhjää.

Caroline, minä ja muutama muu jäämme vielä juttelemaan ryhmäkokouksen päätyttyä, koska olemme tyrmistyneitä ryhmän päätöksestä. Päätämme ehdottaa vielä ylimääräistä pikakokousta huomenna aamupäivällä.

Europarlamentin vihreässä ryhmässä yleinen ongelma on, että ryhmäkokousten ajasta käytetään liian suuri osa keskusteluun erilaisista kansainvälisten asioiden päätöslauselmista. Ympäristöasioista keskustelu jää usein liian vähälle, koska ryhmässä ei juurikaan ole linjaerimielisyyksiä niissä. Siksi juuri ennen täysistuntoäänestyksiä käytävissä keskusteluissa tulee joskus yllätyksiä, kuten nyt.

Hotellin vastaanoton iltavirkailija on sama kuin eilen. Annan hänelle paperitulosteen sähköpostista, jolla hotelli ilmoitti pesupussin löytyneen. Hän arvelee huomisaamun työtekijän tietävän asiasta. Pyydän kirjoittamaan tälle lapun, että toisi pesupussin huoneeseeni.