“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Vesiensuojelusta päätetään muiden otsikoiden alla

Isoimmat ympäristön tilaa koskevat päätökset tehdään usein aivan muiden otsikoiden kuin ympäristön alla, esimerkiksi maatalouden, teollisuuden tai kemikaalipolitiikan. Tämä koskee myös vesiympäristöä.

EU:n tärkein vesiympäristöä koskeva laki on vuonna 2000 hyväksytty vesipuitedirektiivi. Tavoitteena on, että kaikkialla Euroopassa vesien tila olisi hyvä vuoteen 2015 mennessä. Euroopan ympäristökeskuksen EEA:n mukaan monilla alueilla on vaarana tavoitteesta lipsuminen.

Vesipuitedirektiivi on ottaa lähtökohdaksi hallinnollisten rajojen sijasta valuma-alueet. Tämä tarkoittaa kuntien, maakuntien ja valtioiden välistä yhteistyötä vesistöjen tilan parantamiseksi.

Tosiasiallisesti iso osa vesien tilaa koskevista päätöksistä tehdään kuitenkin muualla, esimerkiksi maatalouspolitiikan yhteydessä. Ongelmana on, että näitä päätöksiä tehtäessä päätökset vaiktukset vesistöihin usein unohdetaan, joskus jopa tahallaan.

Tiedämme, että maatalous on suurin Itämerta rehevöittävien päästöjen aiheuttaja. Sairasta Itämerta ei ole mahdollista kunnolla parantaa vähentämättä pelloilta ja karjatiloilta valuvaa fosforia ja typpeä. Mutta iso osa niistä ihmisistä, joka parhaillaan neuvottelevat EU:n maatalouspolitiikkauudistuksesta, välttävät mainitsemasta Itämerta.

Ihan samat asiat joilla maatalouspolitiikassa autettaisiin Itämerta, autettaisiin monta muutakin vesistöä, esimerkiksi Tonavaa.

6-7 vuotta sitten kuumin EU-parlamentissa käsiteltävä asia oli kemikaaliasetus, REACH. Kemianteollisuus kävi kiivasta lobbauskampanjaa sen vastustamiseksi ja vesittämiseksi. Yksi harvoista REACH:in puolesta taloudellisia argumentteja esittäneistä viesteistä tuli Euroopan kunnallisten vesilaitosten järjestöltä. Se kannatti uudistusta ja kertoi, kuinka paljon rahaa säästyisi, jos jätevesissä ei enää olisi pysyviä ja biokertyviä teollisia kemikaaleja. Säästöä tulisi muun muassa siitä, että vedenpuhdistuslaitosten kompostoitua jätettä voitaisiin käyttää peltojen lannoitteena nykyistä vapaammin.

Äskettäin vietetyn maailman vesipäivän kunniaksi Greenpeace julkaisi raportin, jonka mukaan isot kansainväliset vaateyritykset käyttävät haitallisia kemikaaleja. Ne irtoavat vaatteista pesussa ja jatkavat matkaansa vesistöihin. Raportissa käytettiin esimerkkinä NPE-yhdisteitä, jotka vesistöihin päästyään voivat hajota vielä haitallisemmiksi yhdisteiksi.

Siellä täällä on havahduttu siihen, että globaalisti vedestä uhkaa tulla pula, monesta syystä. Väestö kasvaa, vettä kuluu yhä enemmän peltojen kasteluun. Lihansyönnin kasvu suurentaa ruokamme "vesijalanjälkeä". Ilmastonmuutos uhkaa tehdä monista veden niukkuudesta jo nyt kärsivistä alueista entistä kuivempia.

Parhaillaan EU-parlamentin käsittelyssä on lista prioriteettiaineista, joita seurataan pintavesissä ja joiden määrää pyritään vähentämään. Komissio julkaisi tammikuussa ehdotuksen 15 aineen lisäämiseksi listaan. Mu kana lukien teollisuuskemikaaleja sekä biosideissa, lääkkeissä ja kasvinsuojeluvalmisteissa käytettäviä aineita.

EU:n komissiolta odotetaan tämän vuoden aikana uutta suunnitelmaa Euroopan vesien suojelemiseksi. Sen tavoitteena on viitoittaa vesipolitiikka, joka ottaa huomioon uudet haasteet. Komissio on luvannut sen sisältävän myös "kuntotestin" koko EU:n vesipolitiikasta.

Ihan kuntoon vesipolitiikkaa ei saada, ellei vaikutuksia vesiympäristöön ruveta ottamaan tosissaan myös tehtäessä päätöksiä muidenkin politiikkaotsikoiden alla.

Kolumni Vesitalous-lehdessä 3/12