“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Veroparatiisit, rahoitusmarkkinavero ja kunnallisvaalit

Onko rahoitusmarkkinaveron vaatiminen silkka kunnallisvaalitemppu? Entä sen vaatiminen, että kunnat eivät ostaisi palveluita veroparatiiseja hyväkseen käyttäviltä yhtiöiltä? Helsingin Sanomien 8.10. julkaiseman pääkirjoituksen mukaan on.

Finanssitransaktioveron tai rahoitusmarkkinaveron kannatus on kuitenkin kirjattu Kataisen hallituksen ohjelmaan. Nyt mitataan se, seisotaanko hallitusohjelman takana. Haluaako Kokoomus pitää sanansa niille puolueille, jotka halusivat veron hallitusohjelmaan? Ja onko SDP sanansa mittainen vai pelaako se vain julkisuuspeliä?

Se, että euroalueella toteutettava rahoitusmarkkinavero on EU:ssa ratkaistavana nyt, ei liity tippaakaan Suomen kunnallisvaaleihin. Vielä alkuviikosta tilanne oli se, että veron syntyyn tarvittiin mukaan ilmoittautuneiden maiden lisäksi vielä yksi ja näytti että veron syntyminen voisi olla Suomen hallituksen kannasta kiinni. Nyt mukaan on jo ilmoittautunut tarvittava määrä maita eli kyse on enää siitä, onko Suomi mukana vai ei.

Ei ole vaikea arvata, että koko Euroopan pankki- ja finanssialan lobbarit ovat liikkeellä ja että heidän toiveensa on saada ”Suomen toivo” eli Kokoomus torppaamaan tämä vero Suomen hallituksessa.

Tiedän vasta-argumentiksi, että rahoitusmarkkinavero pitäisi toteuttaa koko maailmassa tai ainakin koko EU:ssa. Tämä on minkä tahansa asian vastustajien suosikkitemppu: asia pitäisi toteuttaa laajemmin, mutta ei siellä ja siten kuin se on oikeasti mahdollista. EU on yhteenlaskettuna maailman suurin kansantalous. Vaikka rahoitusmarkkinavero toteutettaisiin vain osassa EUta, markkina-alue olisi silti maailmanlaajuisesti merkittävä.

Vastustajat myös väittävät veron siirtävän pörssikaupan muihin maihin. Tämä on joko tietämättömyyttä tai tahallista hämäystä. EU-komission ehdotus on, että rahoitusmarkkinavero maksettaisiin jokaisesta arvopaperikaupasta, jonka toinen osapuoli on euroalueella. Veroa ei voi kiertää vaikka toinen osapuoli olisi Britanniassa, Ruotsissa tai Neitsytsaarilla.

Rahoitusmarkkinaveron ainoa tarkoitus ei ole kerätä pankeilta ja finanssimaailmalta rahaa verokirstuun. Sen tarkoitus on myös hillitä nopeatahtista kauppaa, joka on silkkaa keinottelua. Juuri tämä nopeatahtinen ostaminen ja myyminen on ollut keskeinen tekijä niiden finanssikuplien luomisessa, joiden puhkeamisesta kaikki sitten kärsivät laman muodossa. Mutta sama keinottelu tuottaa tähtitieteellisiä voittoja joillekuille. Ja heidän tietysti kannattaa palkata lobbarit asialle vastustamaan rahoitusmarkkinaveroa.

Helsingin Sanomat leimaa kunnallisvaalipuheeksi myös sen, että kuntien tulisi hankinnoissaan välttää ”verosuunnittelua” harjoittavia yhtiöitä. Lehti viittasi työministeri Ihalaisen kansanedustaja Tuija Braxille antamaan vastaukseen, jonka mukaan olisi laitonta sulkea verokikkaileva firma hankintojen ulkopuolelle, jos toiminta on lakien rajoissa.

Tiedoksi sekä ministeri Ihalaiselle että muillekin, että EU:n direktiivi julkisista hankinnoista on parhaillaan muutettavana ja ministerineuvostossa käsitellään asiaa. Juuri nyt on siis oikea hetki lisätä siihen kohta, jossa todetaan lailliseksi välttää hankintoja veroparatiiseilla kikkailevista firmoista. Suoraan sanoen olen aika kummissani, ettei ministeri Ihalainen (tai hänen vastauksensa kirjoittanut virkamies) ole viitannut tähän.

Nykyinenkään direktiivi ei tosin ainakaan selvästi sulje pois sitä, että tunnollisia veronmaksajia suosittaisiin verovaroin tehtävissä hankinnoissa. EU-parlamentin sisämarkkinavaliokunnan kanta on, että julkisissa hankinnoissa tulee taata yhteiskunnallisten normien noudattaminen ja että palveluita tilattaessa tulee ottaa huomioon sosiaalisesti kestävä tuotantotapa. Jos tämä tulee direktiivin tekstiin, verokeitailla kikkailevien firmojen välttäminen ei olisi EU-oikeuden näkökulmasta laitonta.

Parhaassa tapauksessa tätä asiaa voidaan vielä selventää ja juuri nyt Suomen hallituksen olisi oikea aika ajaa tätä asiaa EU:n ministerineuvostossa.