Vauvanhoitoa

Olin koko päivän hoitamassa tyttärenpoikaani. Tämä oli ensi kerta kun vauva oli niin pitkän ajan minun hoidossani, tai ylipäänsä kenenkään muun kuin vanhempiensa vastuulla. Puolivuotias vauva suhtautui täysin luontevasti, kun otin hänet haltuuni, ja homma sujui ilman isompia möhläyksiä. Pikku kommelluksia tietysti tuli.

Puhuin puhelimessa erään toimittajan kanssa, joka oli halunnut kysellä remonttivähennyksen korotuksesta. Ilmeni, että toimittaja oli täynnä pyhää vihaa ”piikavähennystä” kohtaan. Hän väitti, että jonkin uuden selvityksen mukaan jokainen kotitalousvähennyksellä saatu työpaikka maksaa veronmaksajille 100 000 euroa vuodessa. Sanoin hänelle varmaan kymmenen kertaa, että kannatan kotitalousvähennystä ja olen aikanaan ollut ajamassa sitä läpi, mutta minun kanssani on turha inttää uusimman korotuksen yksityiskohdista, ne ovat Suomen eduskunnan käsissä, ja selvityksestä, jota en ole nähnyt, minä vain toivon että remonttivähennyksen korotus kohdistetaan ilmastonsuojelua edistäviin remontteihin. Kun toimittaja vain jatkoi inttämistä, katkaisin lopulta puhelun. Myöhemmin laskin, että jos kotitalousvähennyksellä saatu työpaikka maksaisi valtiolle 100 000 euroa, silloin sen avulla työllistyneiden pitäisi vuodessa tienata yli 400 000 euroa. Jos nimittäin siivoojan tms palkanneen ihmisen marginaaliveroprosentti on vaikka 40 %, valtio menettää satasen verotulot, jos tämä työllistäjä saa verovähennystä 250 euroa. Ja jotta ihminen saisi verovähennystä 250 euroa, hänen pitää maksaa siivous- tai muusta työstä 417 euroa. Ei tunnu kuitenkaan kovin uskottavalta, että kotitalousvähennyksillä työllistettyjen keskipalkka olisi yli 400 000 euroa vuodessa. Vaihdoin yhden vihreän kansanedustajan kanssa tekstareita aiheesta. Hän kertoi, että demarit, jotka aikoinaan ovat vastustaneet k.o. verovähennystä, arvostelevat nyt sitä että hallitus ei nosta sitä tarpeeksi.

Illalla läksin veljeni luo. Ratikassa kuljettaja pysäytti Aleksanterinkadulla, vähän pysäkiltä lähdön jälkeen ja huusi jollekulle ulos astuneelle, että tämä oli unohtanut laukkunsa. Asianomainen ei palannut laukkuaan hakemaan. Olin jäämässä pois seuraavalla pysäkillä, ja huomasin olevani siitä huojentunut. Mieleen tuli tietenkin, onko siinäkin laukussa pommi. En ollut ainoa, jolle tämä välähti mieleen, muuan kanssani yhtä aikaa ulos astunut matkustaja sanoi kuljettajalle: ”Oletko varma, ettei siinä ole mitään vaarallista?”

Veljeni näytti minulle 14-vuotiaan poikansa hienon pienen kirjoituksen siitä, että mieluummin tiukemmat aselait kuin metallinpaljastimet kouluihin. Argumentointi oli tosi järkevä, hän muun muassa totesi että metallinpaljastimiin kuluisi paljon rahaa, jolle olisi paljon tärkeämpääkin käyttöä.

Veljeni sanoi, että sekä Jokelan että Kauhajoen tapauksessa oppilaat osasivat pelätä ampujaa etukäteen, mutta heitä ei kuunneltu.

HBL:ssa on viime maanantaina ollut mainio juttu saksalaisen Freiburgin kaupungin ilmastotoimista. Kaikki suomalaiset kaupungit taapertavat ilmastotoimissaan kaukana Freiburgin jäljessä. Esimerkiksi Helsingin seudun päästöt ovat kasvussa. Freiburgissa, joka on suunnilleen Tampereen kokoinen, tavoite on alentaa päästöjä 25 % vuoteen 2010 mennessä verrattuna vuoden 1992 tasoon. Siellä ei sallita ostosjättien rakentamista kaupungin ulkopuolelle, vaan isot kaupat pitää tehdä kaupunkialueelle, jotta niihin pääsee kävellen ja julkisilla. Pyöräilyverkosto on hyvä ja sitä parannetaan koko ajan. Kaupunki myöntää rakennuslupia vain matalaenergiarakennuksille.