“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Vapautetaanko öljynjalostamot ja metallisulatot saasterajoista?

Kun pyöräilin hotellilta parlamentille, näin vihreää ruohoa jo pilkistävän maasta ja riippupajut olivat hiirenkorvilla. Parlamentin sisäänkäynnillä oli tiibetiläisiin kansallispukuihin pukeutuneita miehiä ja naisia, jotka jakoivat lentolehtisiä, koska tänään tulee kuluneeksi tasan 50 vuotta siitä, kun tiibetiläiset alkoivat Lhasassa kapinoida maansa miehittäneitä kiinalaisia vastaan. Tämän kansannousun aikanahan Dalai Lama joutui jättämään maansa ja pakenemaan vuoristoreittiä rajan yli Intiaan. Istuntosalin ovella jaettiin Tiibetin lippuja. Minäkin otin yhden, niitä näkyi kollegojen pöydillä kymmeniä eri puolilla salia, vasemmalla äärilaidalla tosin vähemmän kuin muualla.
 
Budjettiäänestyksissä EPP- ja ALDE-ryhmien muodostama enemmistö eli konservatiivit ja liberaalit vastustivat sitä, että talouskriisin ratkaisutoimien pitää tukea myös ilmastonsuojelua. Onpa tyhmää vastustaa asiaa budjetin yhteydessä, kun toisissa yhteyksissä on nimenomaan vaadittu “vihreää elvytystä”. Ja konservatiiviryhmä EPP on vasta pari viikkoa sitten hyväksynyt vaaliohjelman, jossa puhutaan kovin kauniita ilmastonsuojelusta.
 
Istunnon merkittävin äänestys koski IPPC-direktiivin (integrated pollution prevention and control eli integroitu saastumisen estäminen ja kontrolli) uudistusta. Tähän direktiiviin on koottu seitsemän vanhan direktiivin sisältö, ja siinä asetetaan muun muassa ilmansaasterajat isoille tupruttajille, kuten kivihiili- ja muille voimalaitoksille, öljynjalostamoille sekä sementti- ja terästehtaille. Direktiivi koskee leijonanosaa niistä saasteista, jotka pilaavat hengitysilmaamme. Isoista saastuttajista liikenne jää tämän direktiivin ulkopuolelle.

IPCC-äänestyksessä brittiliberaali Chris Davies protestoi sitä vastaan, että puhemies ei ottanut äänestykseen lainkaan mukaan niitä ehdotuksia, joilla olisi asetettu rajat fossiilivoimalaitosten hiilidioksidipäästöille kilowattituntia kohti. Hyvä hyvä, mutta miksi Chris Davies ei taistellut tästä asiasta silloin kun siihen olisi ollut paras tilaisuus, eli viime vuonna, kun hän oli hiilidioksidin talteenottoa koskevan direktiivin raportööri ja siis sen asian pääneuvottelija. Tuolloin Chris Davies ei taistellut tästä asiasta vaan keskittyi vaatimaan rahaa hiilidioksidin talteenoton koelaitoksille.
 
Parlamentin niukka enemmistö hyväksyi muutoksen, joka vapauttaisi  saasterajoista kokonaan kaikki tehtaat, eli kaikki muut laitokset paitsi sähkövoimalat. Tämän muutosehdotuksen 133 puolesta äänestivät suomalaisista mepeistä Samuli Pohjamo, Hannu Takkula, Kyösti Virrankoski, Ville Itälä, Eija-Riitta Korhola, Eeva-Riitta Siitonen (ja Ari Vatanen, joka edustaa Ranskaa). Vastaan äänestivät minun lisäkseni Sirpa Pietikäinen, Henrik Lax, Anneli Jäätteenmäki, Esko Seppänen ja demarikollegat.
 
Kyseisen ehdotuksen puolesta on Suomessa lobannut muun muassa öljy- ja kaasualan keskusliitto, joka ei hyväksy sitä periaatetta, että kullakin alalla pitäisi saasteiden rajoittamiseen soveltaa parasta olemassa olevaa tekniikkaa. BAT eli parhaan käytettävissä olevan tekniikan periaate on hyväksytty yhdeksi ympäristösuojelun perusperiaatteeksi jo vuosikymmeniä sitten. Komission ehdotus ei edes sovella tätä periaatetta mitenkään ankarasti, koska vuodelle 2016 ehdotetut rajat perustuvat vuoden 2006 parhaaseen tekniikkaan, ja sittenkin lievimmän mukaan tulkittuna, eli puhtaimman tekniikan käyttöönottoon annetaan 10 vuotta aikaa.
 
Mitä todennäköisimmin ministerineuvosto ja komissio eivät kuitenkaan tule hyväksymään tätä muutosta, joka olisi dramaattinen heikennys nykylainsäädäntöön, ja ristiriidassa direktiivin muun sisällön  kanssa. Ja itse asiassa tämä muutos on myös vastoin EY-tuomistuimen tekemiä päätöksiä. En siis usko, että tämä terveyttämme vaarantava hölmöys tulisi lopulliseen lakitekstiin.
 
Konservatiiviryhmä EPP oli esittänyt tähän direktiiviin tosi pitkän rimpsun huononnuksia, joista suurin osa hylättiin. Yhdessä esitettiin sen voimassaolevan pykälän kumoamista, joka velvoittaa firman siivoamaan jälkensä, kun tehdas lopettaa. Tämän puolesta äänestivät suomalaiskollegoista muut kokoomuslaiset paitsi Sirpa Pietikäinen sekä keskustalaisista muut paitsi Anneli Jäätteenmäki. Sama porukka tuki sitä, että isojen voimalaitosten ja tehtaiden uusien ilmansaasteraja-arvojen voimaantulo lykätään vuodesta 2016 vuoteen 2020. Erityisesti ihmettelen Suomen kepulaisten miesten äänestyskäyttäytymistä, he nimittäin äänestivät vastoin omaa ryhmäänsä edustavan raportöörin suosituksia. 
 
Jopa sitä, että tehtailta poistettaisiin kokonaan maaperän ja pohjaveden  velvollisuus  seurata vaarallisten aineiden päästöjä maaperään ja pohjaveteen. Sen puolesta äänestivät kaikki Suomen keskustalaiset ja kaikki kokoomuslaiset paitsi Sirpa Pietikäinen .  
 
Suomen kaupungeissa ja tehdasalueilla ilmanlaatu on parantunut tosi paljon 20-30 vuodessa, ja 1980-luvun megaongelma happosateet ovat melkein jääneet taakse. Mutta tehtaiden savupiipuista tupruavien saasteiden väheneminen ei suinkaan ole johtunut jostain suomalaisista puhtausgeeneistä, vaan siitä, että lakeja on tiukennettu. Valkeakoskella ja monilla muilla paperitehdaspaikkakunnilla leujui vielä muutama vuosikymmen sitten ällöttävä lemu. Naantalin öljynjalostamon ympärillä saasteet näkyivät metsissä ja ihmisten terveydessä ja esimerkiksi Raahen Rautaruukki aiheutti lähiseudun asukkaille erittäni paljon allergioita, astmaa ja muita tauteja. Jos tehtailta poistettaisiin saasterajat kokonaan, kuten ehdotuksen 133 puolesta äänestäneet kollegat näyttävät haluavan, tehtaat olisivat vapaat palaamaan saastuttavien mustien savujen aikaan. Tämä on niitä äänestyksiä, joiden yhteydessä toivoisi, että kollegat miettisivät edes vähän kannattaako teollisuuslobbarien valitusvirsiä uskoa ihan sataprosenttisesti.

Istunnossa käsiteltiin myös Eurovignette-direktiivi, joka koskee maantieliikenteen tiemaksuja. Läpi meni ikävä kyllä muun muassa EPP-ryhmän ehdotus, jossa ruuhkat jätettiin liikenteen ulkoiskustannusten (autoliikenteen muulle yhteiskunnalle aiheuttamien kustannusten, joita tiemaksuilla siis korvataan) ulkopuolelle, ja toinen EPP-ryhmän ehdotus, jonka mukaan liikenteen aiheuttamiin ympäristökustannuksiin ei lasketa ilmastonmuutosvaikutuksia. On ikävää, miten usein vihreät jäävät melkein yksin, kun esillä on jotain mikä liittyy autoliikenteen hiilidioksidipäästöihin. Kokonaisuudessaan direktiivi oli silti parannus nykytilanteeseen, koska siinä edes hyväksyttiin se periaate, että raskaan liikenteen tulee maksaa aiheuttamistaan ympäristöhaitoista, kuten ilman saasteista ja melusta. Nykyisen direktiivin mukaan tietulleja on saanut periä vain väylien kustannusten kattamiseen.

Avoimuusdirektiiviin parlamentti hyväksyi paljon parannuksia, jotka ovat hyvin lähellä sitä, mitä Suomi on EU:n ministerineuvostossa vaatinut. EU:n oikeusasiamies Diamandouros kiirehti kiittämään parlamentin linjaa.
 
Itse olin ollut valmistelemassa ilmastopäätöslauselmaa, jossa otettiin kantaa EU:n toimintalinjaan kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa. Siitä tuli hyvä, parlamentti totesi muun muassa, että teollisuusmaiden tulee vuoteen 2050 mennessä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään 80 % (verrattuna vuoteen 1990) ja että maailman maille tulisi sopia tiettyjä vuosia koskevien päästövähennystavoitteiden lisäksi myös lineaariset päästöurat noita vuosia kohti. Parlamentti kannatti myös uusia rahoituskeinoja kehitysmaiden ilmastoinvestointien avustamiseksi, esimerkiksi kansainväliseen lento- ja laivaliikenteeseen kohdistuvaa veroa. Parlamentti otti myös kantaa siihen, että EU:n tulisi osallistua kehitysmaiden ilmastotoimien rahoittamiseen noin 30 miljardilla eurolla vuodessa. Päätöslauselman puolesta äänesti 685 meppiä. Mainittakoon, että tiistaina kokoon
tuneet EU-maiden valtiovarainministerit jättivät auki sen, miten EU osallistuu kehitysmaiden ilmastotoimien rahoittamiseen. Jotkut tiedotusvälineet uutisoivat tästä: ”Valtiovarainministerit väistivät vastuunsa ilmastotoimien rahoituksesta”

Suomen hallitus veti eläkepäätöksensä takaisin. Hauskin kohta tänään sovitusta päätöksestä kuuluu: “Kaikki työeläkepolitiikkaa koskevat asiat valmistellaan yhteistyössä keskeisten työmarkkinajärjestöjen kanssa, kuten hallitusohjelmassa todetaan.”