Vapaakauppa, kaivokset ja pesty hormoniliha

Asioihin, jotka seuraava EU-parlamentti saa eteensä, kuuluvat vapaakauppasopimukset USAn ja Kanadan kanssa. Voi kuulostaa asialta, joka ei tavallisen ihmisen elämää hetkauta. Kauppasopimuksilla voi kuitenkin olla iso vaikutus arkeemme, esimerkiksi siihen millaista ruokaa syömme ja miten ulkomaiset kaivosyhtiöt toimivat Lapissa.
Ennen vanhaan vapaakauppaneuvotteluissa puhuttiin tullien alentamista. Nyt tullit ovat valmiiksi alhaalla, EUn ja USAn välillä keskimäärin 3 prosentin luokkaa.
Nykyisin vapaakauppaneuvottelujen listalla on lakien muuttamista. Firmat pitävät monia lakeja ”teknisinä kaupan esteinä”, koska eri maissa on erilaisia määräyksiä siitä mitä saa myydä.
Yhdysvallat haluaa muuttaa pitkän listan ruokaan liittyviä EU-lakeja. USA haluaa myydä meille hormoneilla lihotettujen eläinten lihaa, joka on EUssa kiellettyä. Se haluaa myös romuttaa lain, joka vaatii kertomaan geenimuuntelusta ruokapakkauksissa. Eurooppalaiset kun eivät osta geenimuunneltua ruokaa, mutta USAlaiset firmat haluavat myydä sitä meille.
Joitakin lakeja on jo muutettu. Yhdysvalloissa liha, joka on alkanut pilaantua, voidaan pestä pinnalta ja myydä sitten ihmisravinnoksi. EUssa tämä on ollut kiellettyä, kunnes puolisentoista vuotta sitten komissio päätti, että naudanruhoja saa pestä maitohappoliuoksella. Komissio sanoi avoimesti, että tavoite on vauhdittaa kauppaneuvotteluja.   EU-parlamentti olisi voinut kumota päätöksen, mutta kumoamisehdotus hävisi äänestyksessä. Muutama vuosi aikaisemmin parlamentti sentään tyrmäsi komission päätöksen sallia kananlihan pesu klooriyhdisteillä.
Vahvat voimat ovat liikkeellä ajamassa monia muitakin asioita, joilla heikennettäisiin kuluttajan, terveyden ja ympäristön suojelua.
Vähintään yhtä paha ongelma on investoija-valtio riitojenratkaisumekanismi. Se antaisi ulkomaisille yrityksille oikeuden riitauttaa lait, yhtä hyvin Suomen kuin EUn lait. Kansainvälisen oikeuden professori Koskenniemi sanoi jokin aika sitten Helsingin sanomissa, että se olisi valtava muutos oikeusjärjestelmäämme.
Ajatus siitä, että firma voi haastaa valtion oikeuteen, syntyi alun perin suojaamaan epävakaissa maissa kuten kehitysmaissa toimivia yrityksiä, jotta ulkomaisen firman rakentamaa tehdasta tai kaivosta ei voi ottaa valtion haltuun noin vain, maksamatta korvauksia.
Mutta suurfirmat ovat alkaneet käyttää kauppasopimusten riitojenratkaisupykäliä uuteen tarkoitukseen, lakien riitauttamiseen. Näitä kiistoja ei ratkota normaaleissa tuomioistuimissa, vaan yksityisissä välimiesoikeuksissa.
Tupakkayhtiö Philip Morris on riitauttanut Australian uuden tupakkalain, joka määrää, että savukepakkauksessa saa näkyä vain varoitus tupakan vaarallisuudesta ja savukemerkin nimi neutraalilla kirjasintyypillä.
Monissa maissa öljy- ja kaivosyhtiöt ovat riitauttaneet ympäristölakeja ja oikeuden määräämiä vahingonkorvauksia.
Equadorissa alkuperäiskansat kävivät vuosien oikeustaistelun öljy-yhtiö Chevronia vastaan. Lopulta oikeus määräsi yhtiön pulittamaan 18 miljardia dollaria maaperän ja vesistöjen likaamisesta. Yhtiö riitautti vahingonkorvauksen. Vastaavia öljy- ja kaivosyhtiöiden käynnistämiä kiistoja on maailmassa menossa yli 500.
Jos EU ja USA todella solmisivat sopimuksen, joka sisältäisi tällaisen riitojenratkaisumekanismin, se voisi pahimmassa tapauksessa tarkoittaa ympäristöä ja terveyttä suojelevien lakien jäädyttämistä, vaikkapa vaarallista kemikaalia voisi olla vaikea kieltää.
EU-Kanada vapaakauppasopimus on jo melkein neuvoteltu. Voiko kanadalainen kaivosyhtiö kohta yrittää kumota esimerkiksi Lapin luontoa suojelevia määräyksiä?
En tiedä. Miten niin en tiedä? Siksi, että sopimusluonnos ei ole julkinen, edes EU-parlamentin jäsenille.
Avoimuuden puute onkin yksi kauppaneuvottelujen ongelmista. Kansanedustajat eivät saa nähdä asiakirjoja, mutta sen sijaan suuryritysten noin 600 lobbaria saavat. Lobbausta vahtiva kansalaisjärjestö CEO on julkistanut dokumentteja esimerkiksi siitä, miten kemianteollisuus vaikuttaa kauppaneuvotteluihin. Ei ole vaikea arvata, mitä lakeja kemianteollisuus haluaa heikentää. Melkein jokaisella bisnesalalla on ”lemmikki”, laki jota ne haluavat muuttaa heikentääkseen terveyden, ympäristön ja kuluttajan suojaa.
Onneksi osa Euroopan hallituksista on liittynyt kauppaneuvottelujen arvostelijoihin, ainakin Saksa ja Ranska. Myös USAn kongressissa on heräämässä kritiikki.
Minulla ei ole mitään vapaampaa kaupankäyntiä vastaan. Mutta se ei saa tarkoittaa, että firmat alkavat säätää lakeja. Se tarkoittaisi liukumista yleisestä äänioikeudesta euro ja ääni – tai dollari ja ääni – järjestelmään.
Lapin radiolle, 13. maaliskuuta 2014