Vanhasen asema on kestämätön

Vaalirahahomma menee aina vain hullummaksi.

Kesällä paljastui, että firma, joka on tehnyt isoja kiinteistökauppoja Kuntien eläkevakuutuksen kanssa, on antanut vaalirahaa erityisesti nykyisen hallituksen kahden suurimman puolueen ehdokkaille, ja myös kyseisille puolueille. Kyseiset kaupat tehtiin tavalla, josta ainakin herää epäily rahanpesusta eli siitä, että kuntien eläkerahoja kierrätettiin kiinteistöfirman kautta vaalikampanjoihin.

Silloin ajattelin, että tämä on kyllä kaiken huippu. Mutta eipä ollutkaan. Nyt on käynyt ilmi, että pääministeri on saanut vaalirahaa säätiöltä, joka saa suuria avustuksia yhteiskunnan varoista vuokra-asuntojen tuottamiseen nuorille. Vaalirahaa säätiöltä on saanut jopa säätiön hallituksen puheenjohtaja (joka on tänään eronnut tästä tehtävästä).

Jos tämä ei ole omien ja yhteiskunnan varojen sekoittamista keskenään, niin mikä sitten on? Eroaako tämä periaatteellisesti yhtään siitä, että Destian entinen pääjohtaja junaili urakoita omalle firmalleen? Vaikka rahasummat olisivat pienempiä, se ei muuta itse asiaa. Mitä pitää tapahtua ennen kuin Vanhanen tajuaa, että hänen asemansa on käynyt kestämättömäksi ja hänen uskottavuutensa on nolla?

Pääministeri väittää, että näinhän tekevät ”kaikki”. Minä haluaisin tietää, ketkä kaikki. Matti Vanhanen, kerro, ketkä ”kaikki”.

Pääministeri yrittää kuitata asian sillä, että kaikkia vaalirahoituksen lähteitä paheksutaan. Jos vaalituki nuorisoasuntosäätiöltä on hänen mielestään ookoo, miksi hän ei ilmoittanut sitä presidentinvaalikampanjansa rahoitusilmoituksessa? Vastaavasti, miksi Kaikkonen ei ole ilmoittanut tätä tukea eduskuntavaalien vastaavassa ilmoituksessa? Ainakin Vanhasen saama yli 20 000 euroa ylittää laissa säädetyn ilmoituskynnyksen.

Aikoinaan, kun olin ympäristö- ja kehitysyhteistyöministeri, huomasin Afrikan vierailuillani monen sikäläisen ministerin ajattelevan, että vaaleissa enemmistön saaneella puolueella on oikeus valjastaa valtiokoneisto puolueen palvelukseen. Olen selittänyt lukuisille afrikkalaisille ministereille demokratian tarkoittavan, että jos vaaleissa saatte enemmistön, pystytte sillä enemmistöllä tekemään hallituksen päätökset ja säätämään lait. Mutta valtion armeijasta ei tule puolueenne armeijaa eikä valtion rahoista puolueenne rahoja. Enpä olisi arvannut, että sama asia pitää 2000-luvulla rautalangasta vääntää Suomen pääministerille.

Kun puoluetukilaki aikoinaan säädettiin, sitä perusteltiin sillä, että näin puolueet tehdään riippumattomiksi vaalirahoittajista eikä vaalikampanjoihin tarvitse hankkia rahaa kyseenalaisista lähteistä. Vaalikampanjat, jotka maksetaan puoluetuella ja ehdokkaiden omilla rahoilla, ovat aika pieniä. Ne ovat sellaisia kuin vihreiden vaalikampanjat. Salainen vaaliraha on politiikan dopingia.