“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Valiokunta siunasi tupruttajan triplapotin

Ympäristövaliokunnassa kiisteltiin ja äänestettiin siitä, pitäisikö parlamentin siunata teollisuudelle roppakaupalla annettavat ilmaiset päästöoikeudet, joita komissio ehdottaa. Taustalla on viime vuonna hyväksytty päästökauppadirektiivin uudistus, joka astuu voimaan vuoden 2013 alusta. Sähköyhtiöt joutuvat siitä alkaen ostamaan kaikki hiilidioksidin päästöoikeutensa huutokaupasta. Muukin energiavaltainen teollisuus siirtyy asteittain huutokaupalla ostettaviin päästöoikeuksiin, paitsi ne alat, joiden katsotaan olevan alttiina ”hiilivuodolle” eli sille, että tuotanto siirtyy päästörajoitusten vuoksi muille maille. Hiilivuotouhan kriteerit määriteltiin direktiivissä niin väljiksi, että suurin osa teollisuudesta täyttää ne. Tämä on ongelma useammastakin syystä. Ensinnäkin siksi, että koko kansantalouden kannalta päästövähennykset toteutuvat edullisimmin silloin, kun päästöillä on sama hinta riippumatta siitä, tuleeko päästö terästehtaan masuunista, auton pakoputkesta vai voimalaitoksen piipusta.

Kannatan kyllä sitä, että teollisuus suojataan epäreilulta kansainväliseltä kilpailulta eli ympäristödumppaukselta. Mutta ei pidä liioitella. Päästökauppadirektiivissä nuo hiilivuotouhan kriteerit on määritelty liian lepsusti. Lisäksi komissio on päätöstä valmistellessaan tehnyt laskelmansa ikään kuin teollisuus koko muussa maailmassa olisi saastuttavampaa ja vähemmän energiatehokasta. Direktiivi kuitenkin sanoo, että ”kolmansien maiden”, eli EUn ulkopuolisten maiden päästösitoumukset pitää ottaa huomioon, samoin teollisuudenalojen energiatehokkuus. Tätä komissio ei ole tehnyt.

Komission ehdotus tarkoittaa, että 77 % päästökaupan alaisesta teollisuudesta sähköntuotannon ulkopuolella saisi ilmaiset päästöoikeudet. Oikeasti päästöoikeuksien ilmaisjako ei kuitenkaan estäisi teollisuutta investoimasta muualle maailmaan. Itse asiassa epäilen, että ilmaispäästöoikeuksien puolesta lobbaavat firmat haluavat poimia rusinat pullasta joka puolella. Ne haluavat Euroopassa ilmaiset tuprutusoikeudet. Mutta ne haluavat myös investoida Kiinaan ja muualle, jossa työvoima on halvempaa, ja tuoda siellä valmistamansa tuotteet Eurooppaan ilman hiilidioksiditullia. Ja pahimmassa tapauksessa ne rahastavat vielä niin sanottuja CDM-päästökredittejä Kiinaan ja muihin kehitysmaihin tekemistään investoinneista. Tupruttajat saavat triplapotin.

Huvittava yksityiskohta hiilivuotokeskustelussa on se, että ilmaistuprutusoikeuksia tukee myös AmCham EU, eli yhdysvaltalaisten firmojen yhteistyöelin Euroopassa. Ihan nyt noin äkkipäätä kun ei uskoisi, että eurooppalaisten firmojen kilpailukyky olisi yhdysvaltalaisten yhtiöiden ensisijainen huolenaihe. Mutta tokihan se saastuttajan triplapotti kelpaa myös yhdysvaltalaisille firmoille.

Yksi ikävimmistä asioista ilmaistuprutusalojen listassa on se signaali, jonka se antaa juuri Kööpenhaminan ilmastokokouksen alla. Viesti on se, että Eurooppa haluaa ensi sijassa suosia omaa teollisuuttaan, maapallon tulevaisuudesta viis.

Minä sekä joukko muita vihreitä ja liberaaleja olimme tehneet valiokunnalle ehdotuksen, että parlamentti tyrmäisi tämän komission ehdotuksen. Komission virkamiesedustaja ja myöhemmin samassa kokouksessa myös ympäristökomissaari Dimas vakuuttivat, että tämä lista on voimassa vain siinä tapauksessa, että kansainvälistä sopimusta ei synny. Minä en tähän luota.

Äänestyksessä ehdotustamme tukivat vihreiden ja vasemmistoryhmä GUEn lisäksi useimmat liberaalit sekä puolet demareista. Hävisimme äänin 19-39 ja yksi tyhjä.

Samaan aikaan ympäristövaliokunnan kokouksen kanssa oli trilogi eli neuvottelu parlamentin, ministerineuvoston ja komission välillä EUn energiamerkin uudistamisesta. Ministerineuvoston puheenjohtajamaa Ruotsi ehdottaa, että sitä mukaa kun markkinoille tulee yhä energiatehokkaampia eli energiapihimpiä laitteita, entisen parhaan eli A-luokan yläpuolelle perustetaan A+, A++, A+++, A++++ jne luokkia. Parlamentti taas vaatii, että energiamerkin asteikko on ”suljettu” A-G, ja tekniikan kehittyessä luokkien rajoja päivitetään. Laitevalmistajat ajavat sitä, että kerran A-luokituksen saanut laite saisi pitää sen ikuisesti. Ruotsi asettui laitevalmistajien puolelle, jäsenmaiden enemmistöä ja parlamenttia vastaan. Fy Sverige! Taitavat olla IKEAn, Electroluxin ja vastaavien lobbarit taustalla.

Illalla olin tilaisuudessa, jossa oli paikalla taloustoimittajia eri useista lehdistä. Keskustelimme myös Olkiluodon uusimmasta turvaskandaalista. Yksi keskustelukumppanini aprikoi, mahtaakohan Areva pystyä koskaan rakentamaan Olkiluoto kolmosta valmiiksi, homma tuottaa niin monen miljardin tappiot.