Uusien jäsenvaltioiden rahoitussuunnitelmat ilmastostrategian tavoitteiden kannalta

KIRJALLINEN KYSYMYS KOMISSIOLLE
Satu Hassi (Verts/ALE) 01.08.2007

Aihe: Uusien jäsenvaltioiden rahoitussuunnitelmat ilmastostrategian tavoitteiden kannalta

Euroopan Maan ystävät julkisti 11.4.2007 yhdessä CEE Bankwatch Networkin kanssa raportin ”EU Cash in Climate Clash”, joka käsittelee 10 uuden jäsenvaltion EU-rahoitussuunnitelmia kaudeksi 2003–2007. Raportin mukaan yhdenkään valtion rahoitussuunnitelma ei tue EU:n äskeisessä keväthuippukokouksessa hyväksyttyä ilmastostrategiaa, jonka tavoitteet pitäisi saavuttaa saman kauden aikana.

Rahoitussuunnitelmien kokonaismäärästä (177 miljardia euroa) vain murto-osa on kohdennettu energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa koskeviin hankkeisiin. Esimerkiksi Puolassa ja Unkarissa vain prosentti kokonaissummasta on varattu tämänkaltaisiin investointeihin, vaikka juuri energiatehokkuus ja uusiutuva energia kuuluvat EU-rahoituksen ensisijaisiin kohteisiin.

Jos rahoitussuunnitelmat toteutetaan esitetyssä muodossa, se johtaa huomattaviin kasvihuonepäästöjen lisäyksiin kyseisissä maissa. Puola aikoo esimerkiksi lisätä päästöjään 31 prosentilla kyseisen kauden aikana.

EU-tuet toimivat parhaassa tapauksessa kannusteena ympäristöystävällisiin investointeihin, joiden esteenä usein on nimenomaan pääoman puute. Olisi erityisen tärkeää, että ilmastotavoitteita toteutetaan johdonmukaisesti joka tasolla, myös EU-tukia jaettaessa. Komissiolla on vielä mahdollisuus vaikuttaa rahoitussuunnitelmiin.

Aikooko komissio vaatia uusilta jäsenmailta toimenpiteitä rahoitussuunnitelmien korjaamiseksi siten, että ne tukevat EU:n ilmastotavoitteiden toteutumista?

E-3983/2007FI
Danuta Hübnerin komission puolesta antama vastaus
(10.10.2007)

Komissio on tietoinen arvoisan parlamentin jäsenen mainitsemasta raportista ja tarkastellut sitä. Komissio on pitänyt raporttia myönteisenä ja pyrkinyt käymään selventäviä keskusteluja sen laatijoiden kanssa ymmärtääkseen paremmin eräitä raportin taustalla olevia menetelmiin liittyviä olettamia ja etenkin tarkistaakseen koheesiopolitiikan arvioidut vaikutukset joissakin uusissa jäsenvaltioissa. Aiemmin Dan Jørgensenin esittämään kysymykseen E-2566/07 antamassaan vastauksessa komissio on jo todennut yhtyvänsä näkemykseen, jonka mukaan suunniteltu varojen käyttö, koheesiopolitiikan strategisten suuntaviivojen mukaisesti toteutettuna, on tällä hetkellä sellaista, että jäsenvaltioiden toimenpideohjelmissa katetaan tämänhetkinen ja tuleva ilmastonmuutos vain osittain.

Komissio korosti hyvissä ajoin ennen kevään huippukokousta painottavansa ilmastonmuutoksen hidastamista koheesiopolitiikkaa koskevissa yhteisön strategisissa suuntaviivoissa vuosiksi 2007–2013. Suuntaviivoissa nostetaan etusijalle energiatehokkuuteen ja uudistuviin energialähteisiin tehtävät investoinnit sekä ympäristöystävällisten liikenneverkkojen kehittäminen etenkin kaupunkialueilla edistämällä ympäristön kannalta vähemmän vahingollisia liikennemuotoja, eli rautatieliikennettä ja puhdasta kaupunkiliikennettä. Luonnosvaiheessa olleet suuntaviivat toimivat lähtökohtana uuden sukupolven ohjelmista kansallisten ja alueellisten viranomaisten kanssa käydyissä neuvotteluissa.

Neuvotellessaan jäsenvaltioiden kanssa kansallisista strategisista viitekehyksistä ja vuosiksi 2007–2013 ehdotetuista toimenpideohjelmista komissio suosittaa ohjelmasuunnittelusta vastaaville jäsenvaltioiden viranomaisille, että toimenpideohjelmien laadinnassa ja toteutuksessa otettaisiin huomioon edellä esitetyt ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyvät poliittiset painopisteet päästöjen vähentämisen, energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden edistämisen sekä ilmastonmuutoksen sopeutumistoimiin liittyvän talouden kestokyvyn lisäämisen aloilla.

Energiatehokkuuteen ja uudistuviin energialähteisiin suunnatut määrärahat olivat 7,5 miljardia euroa, eli 2,2 prosenttia vuosiksi 2007–2013 suunnitelluista kokonaismäärärahoista. Vertailukelpoinen suhteellinen osuus vuosina 2000–2006 oli 0,4 prosenttia, joten komission ja jäsenvaltioiden välisten neuvottelujen ansiosta uusien ohjelmien kestävän energian osuutta on lisätty ja tilannetta on jossakin määrin kohennettu. Myös maaseudun kehittämisohjelmissa vuosiksi 2007–20013 edistetään ilmastonmuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista parantamalla ympäristön tilaa ja kannustamalla uudistuvien energialähteiden, kuten biomassan, käyttöä.

On syytä huomata, että uusiutuvien energialähteiden ja energiatehokkuuden luokat eivät ole ainoita ilmastonmuutoksen hillintää tai siihen sopeutumista tukevia luokkia, vaan suunnitellut investoinnit puhtaaseen kaupunkiliikenteeseen, rautateihin, teollisuuden päästöjen vähentämiseen, puhtaiden teknologioiden tukemiseen, riskien torjuntaan ja ilman laadun parantamiseen ovat myös tärkeässä asemassa. Näiden lisäksi useisiin toimenpideohjelmiin sisältyy hiilidioksidipäästöjen kannalta neutraaleja ratkaisuja koskevia sitoumuksia ja ilmastonmuutokseen painottuvaa ympäristön tilan seurantaa ja arviointia.

Ilmastonmuutoksen voimistuvat vaikutukset edellyttävät myös, että infrastruktuuri-investoinnit toteutetaan mahdollisimman vähän ilmastoa kuormittavasti ja että vaikutusten riskit ovat mahdollisimman pienet. Siksi jäsenvaltioiden sopeutumistuen sisällyttämisen valvonta ei ole yksioikoista, koska myös muiden kuin ilmastonmuutokseen liittyvien ensisijaisten toimien avulla on mahdollista epäsuorasti tukea sopeutumista.

Koheesiopolitiikkaa ei pitäisi nähdä erillisenä kokonaisuutena ilmastonmuutoksen torjunnassa. Jäsenvaltioiden ja alueiden olisi käytettävä siihen myös omia resurssejaan.

Lisäksi Eurooppa-neuvosto on komission tammikuussa 2007 esittämien ehdotusten perusteella tehnyt ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevia selkeitä ja sitovia päätöksiä, joilla valmistellaan siirtymistä vähän hiilidioksidipäästöjä tuottaviin ja kilpailukykyisiin talouksiin. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on käytettävissä useita välineitä, kuten verotus- ja sääntelytoimet, avustukset, päästökauppa sekä tutkimus, uudet teknologiat ja innovaatiotoiminta. Euroopan energiapolitiikkaa koskevaan, vuodet 2007–2009 kattavaan Eurooppa-neuvoston toimintaohjelmaan on koottu hyvin laajalti mahdollisia eri ratkaisuja.

Edellä esitetyn johdosta eri jäsenvaltioiden ratkaisut voivat olla hyvin erilaisia etenkin koheesiopolitiikan nojalla myönnettävien resurssien käytön osalta. Komissio katsoo, että viranomaisten on seurattava kyseisiä suunniteltuja määrärahoja, jotka on pantava asianmukaisesti täytäntöön. Todellinen haaste tässä vaiheessa on käyttää myönnetyt varat tuloksekkaasti ja tehokkaasti, jotta tehdyt sitoumukset täytetään.

Kun EU:n ilmastonmuutosstrategian edellyttämät toimet on omaksuttu jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla, ohjelmien suunnitteluprosessi tarjoaa joustavasti mahdollisuuden tarkistusten tekemiseen kansallisissa strategioissa tapahtuvien merkittävien muutosten huomioon ottamiseksi.