“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Uusia käänteitä rasva-, suola- ja sokerisodassa

Brysselissä käytävässä rasva-, suola- ja sokerisodassa tapahtui alkuviikosta uusin käänne. Maanantaina illansuussa ympäristövaliokunnan enemmistö hyväksyi saksalaisen kristillisdemokraatin Renate Sommerin ehdotuksen, että selkokielisempiä elintarvikepakkauksia koskeva asetus siirretään yli vaalien. Hän on raportööri eli vetää asian käsittelyä parlamentissa. Uutta asetusta elintarvikepakkausten merkinnöistä ovat kovasti odottaneet muun muassa diabeetikot, joiden on tärkeää tietää, paljonko hiilihydraatteja he syövät. He saavat siis jatkaa odottamistaan. Rouva Sommer perusteli lykkäystä julkisesti sillä, ettei halua asiasta keskustelua vaalien alla, jolloin poliitikoilla on houkutus kannattaa ”suosittuja” ratkaisuja. Tuo ”suosittu ratkaisu”, jota Sommer ei halua, tarkoittanee kuluttajajärjestöjen vaatimia ”liikennevaloja” ruokapakkauksiin. Runsaasti rasvaa, suolaa tai sokeria sisältävään tuotteeseen tulisi punainen merkki. Vihreä merkki kertoisi, että määrät ovat terveellisiä, ja keltainen olisi siltä väliltä. Britanniassa jotkut kauppaketjut ovat ottaneet ”liikennevalot” käyttöön, ja ihmiset ovat oikeasti alkaneet ostaa enemmän tuotteita, joissa ei ole punaisia merkkejä. Kuinka ollakaan, ”liikennevaloja” vastustaa muun muassa karkkiteollisuus. Eräässä keskustelutilaisuudessa, jossa olin, suuren ylikansallisen makeisfirman edustaja valitti, että liikennevalo ”demonisoisi” jotkut tuotteet. Minulla ei kyllä ole mitään sitä vastaan, että karkkeja vähän demonisoitaisiin, kun lasten ylipaino yleistyy huimaa vauhtia ja juuri heille markkinoidaan söpöillä piirroshahmoilla kaikkein epäterveellisimpiä naposteltavia.

Samainen rouva Sommer jäi mieleeni joitakin vuosia sitten, kun osuin hänen emännöimälleen lounaalle. Se liittyi silloin käsiteltävänä olevaan terveellisyysväiteasetukseen, joka koski sitä, millä ehdoin elintarviketta saa mainostaa terveellisenä.  EU:n komission ehdotuksen yksi kulmakivi oli ”ravitsemusprofiiliartikla”, joka selkokielellä tarkoitti, että tuotetta ei saa markkinoida terveyttä edistävänä, jos siinä on rasvaa, suolaa tai sokeria yli äyräiden. Tuolla lounaalla rouva Sommer piti palopuheen, joka kuulosti siltä kuin EU olisi kieltämässä karkit ihan tyystin. Asiantuntijoina hänellä oli kaksi professoria, joista toinen todisti, että sokerin syönnillä ei ole mitään tekemistä lasten ylipainon kanssa ja toinen kertoi, että mainonta ei vaikuta ihmisten valintoihin sitä eikä tätä. (Tokihan jokainen ymmärtää, että Coca Cola ja karkkifirmat maksavat mainoksia lastenohjelmiin vain hyvää hyvyyttään.)

Terveellisyysväiteasetuksen ensimmäisessä käsittelyssä lobbaus johtikin siihen, että parlamentin niukka enemmistö (konservatiivit, liberaalit ja lähinnä saksalaiset demarit) poistivat asetuksesta ravitsemusprofiilivaatimuksen kokonaan. Onneksi se tuli lopulliseen asetukseen EU:n ministerineuvoston vaatimuksesta. Parhaillaan EU:n komissio on laatimassa ravitsemusprofiilien rasva-, suola- ja sokerirajoja. Myös tällä rintamalla käydään ankaraa vääntöä.  Pari viikkoa sitten kerroin tapaamisesta erään suuren meijerifirman lobbarien kanssa, jotka kertoivat olevansa tyytyväisiä komission päätösluonnokseen. Heiltä kuulin, että jogurtin sokerirajaksi on tulossa 15 grammaa 100 grammassa. Tämähän tarkoittaisi, että terveellisenä saisi markkinoida tönkkösokeroitua tahnaa, joka sisältää kahden desin purkissa sokeria 30 grammaa, eli seitsemän lisätyn sokeripalan edestä (lisäksi kolmen sokeripalan verran maidon luonnollista sokeria). Minä olen pitänyt suomalaisia ”maustettuja” jogurtteja järkyttävän sokeroituina, mutta niissä on kaksi sokeripalaa vähemmän, siis kahden desin purkkia kohden.

Tällä viikolla kuulin, että ravitsemusprofiilit ovat vuotamassa myös suolan kohdalla. Saksan leipomoteollisuus on tyytymätön ehdotettuun suolarajaan ja heidän lobbarinsa kiertävät valittamassa, että EU aikoo kieltää saksalaisen leivän. Kun nyt rouva Sommerin nimi on tullut mainittua, niin kerrotaan sekin, että näin lehtileikkeen, jossa hän väittää tätä samaa. Väite on pötyä, koska suola- ja sokerirajat koskevat vain terveyttä edistävinä markkinoitavia tuotteita, ei sitä mitä saa myydä. Huhut kuitenkin kertovat, että teollisuuden lobbaus on tehoamassa tässä ja monessa muussakin kohdassa.  Saa nähdä, lässähtääkö pari vuotta sitten säädetty uudistus siis ihan kokonaan. Jos teollisuuden lobbaus hinaa terveellisinä myytävien ruokien rasva-, suola- ja sokerirajat ylös, harhaanjohtava markkinointi jatkuu.  Ja maanantaina siis siirtyi vähintään puolella vuodella sekin mahdollisuus, että rasva-, suola- ja sokeripommeihin tulisi varoitukseksi punaiset ”liikennevalot”. Teollisuus lobbaa jokaisessa mahdollisessa käänteessä. Ja tähän asiaan pätee sama kuin niin moneen muuhunkin: teollisuuslobbarien iltalypsy ei pääty koskaan.

Rasva-, suola- ja sokerisodassa on kyse terveydestämme. Jokaisessa EU-maassa ylipainoepidemia pahenee ja koskee yhä nuorempia. Se lisää sydän- ja verisuonitautien, kakkostyypin diabeteksen ja useiden syöpien riskiä. Kakkostyypin diabetesta, jota perinteisesti ovat poteneet lähinnä iäkkäät, on todettu jopa teineiltä. Noin neljännesmiljoonalla suomalaisella on kakkostyypin diabetes ja 200 000:lla arvioidaan olevan sen esiaste. Keskeinen tekijä ylipainoepidemian taustalla on teollinen ruoka, johon usein on piilotettu ällistyttävät määrät rasvaa, suolaa ja sokeria.