Uudet komissaarit todistelivat vihreyttään

Olli Rehn ja muut komissaariehdokkaat ovat tällä viikolla olleet EU-parlamentin valiokuntien hiillostettavana. Tähän mennessä olen ollut ympäristö-, energia- ja terveyskomissaariehdokkaiden kuulemistilaisuuksissa, ja lisäksi olen tavannut henkilökohtaisesti ehdokkaat teollisuus- ja ilmastokomissaareiksi. Se, että komissaariehdokkaat haluavat tavata ihan henkilökohtaisesti, johtuu siitä, että olen vihreiden koordinaattori eli ryhmävetäjä ympäristö- ja kansanterveysvaliokunnassa.

Tunnelma on kovin erilainen kuin edellisen komission jäsenehdokkaiden kuulemisten aikaan reilut vikisi vuotta sitten. Silloin komission puheenjohtaja Barroso hoki ”talous, talous, talous” ja ”kilpailukyky, kilpailukyky, kilpailukyky”. Sama toistui kaikuna joka puolelta. Barroson ymmärrettiin sanovan rivien välissä, että ympäristönsuojelu on EUssa mennyt överiksi, ympäristötavoitteita pitää höllätä.

Nyt sen sijaan kuulen joka puolelta ”ilmasto”, ”kestävyys”, ”vihreät energianlähteet”, ”vähähiilinen talous”, ”uusi teollinen vallankumous”. Eivät vain ympäristö- ja ilmastokomissaariehdokkaat pyri vakuuttamaan kuulijoita vihreistä visioistaan, vaan näin tekevät myös ehdokkaat teollisuus- ja energiakomissaareiksi.

Tämä on aika mielenkiintoista, kun meneillään on lama. Komissaariehdokkaat näyttävät ymmärtäneen, että teollisuuden ja kansantalouden viherryttäminen on ainoa realistinen tie kehittää hyvinvointia sellaisella tavalla, että tulokset ovat kestäviä.

”Asetamme työllisyyden etusijalle juuri investoimalla ympäristönsuojeluun”, kiteytti ympäristökomissaariehdokas Jan Potočnik vastatessaan kysymykseen, asettaako hän etusijalle työllisyyden vai ympäristön. Hänen kuulemistilaisuutensa oli eilen.

Kun tänä aamuna astuin saksalaisen energiakomissaariehdokas Oettingerin kuulemistilaisuuteen, pari minuuttia alusta myöhästyneenä, hän puhui parhaillaan siitä, että fossiilisten polttoaineiden varannot ovat rajalliset, on rakennettava vähäpäästöinen energiantuotanto, näin turvataan myös energian saannin varmuus.

Vihreät ovat etukäteen suhtautuneet varauksella Oettingeriin, koska tämä on tunnettu ydinvoiman kannattajana. Teollisuus- ja energiavaliokunnan kuulemistilaisuudessa oikeistomepit tivasivatkin häneltä, eikö EUn pitäisi vaatia jäsenmaita lisäämään vähäpäästöistä energiaa, uusiutuvan energian sijasta. Ydinvoimalobbarithan ovat vuosikausia ajaneet ydinvoiman ja uusiutuvan energian niputtamista yhteen ”vähäpäästöiseksi energiaksi”, jonka lisäämiseen EU-maat velvoitettaisiin. Näin EU saataisiin kiertoteitse piiskaamaan jäsenmaitaan ydinvoiman lisäämiseen, tai ainakin olemaan sulkematta vanhoja ydinvoimaloita. Kyseiset mepit yrittivät siis lypsää Oettingerilta tukea tälle ydinvoimalobbarien tavoitteelle. Olinkin ilahtunut, kun energiakomissaariehdokas kerran toisensa jälkeen vastasi, että ydinvoimasta päättäminen kuuluu EUn perussopimuksen mukaan jäsenmaille ja sillä sipuli.

Käytävällä vastaani tulikin yksi pettyneen näköinen ydinvoimalobbari.

Ilahduin myös, kun Oettinger tuki ”älykästä verkkoa” ja ”superverkkoa”. Molemmissa on kyse uuden teknologian tarjoamista keinoista säästää energiaa ja nopeuttaa vihreän energiantuotannon kasvua.

”Älykkäässä” verkossa sähkömittari kertoo kuluttajalle, milloin sähkön kulutus ja samalla hinta ovat korkealla, milloin matalalla. Tällöin kukin voi valita edullisimman hetken vaikkapa pesukoneen käynnistämiseen. Älykäs mittari myös auttaa kuluttajaa huomaamaan, jos päälle on unohtunut turhaan sähköä törsääviä vekottimia. Joissakin Yhdysvaltojen kaupungeissa tätä on kokeiltu ja sähköä on säästynyt jopa 20 %. On myös mahdollista valmistaa sähkölaitteita, esimerkiksi jääkaappeja, jotka osaavat käynnistyä, kun sähkönkulutus on alhaalla tai kun vaikkapa tuulisähköä on tarjolla runsaasti. Viileys jääkaapin sisällähän ei siitä hetkahda, jos kone hyrähtää käyntiin puoli tuntia tai tunnin ennemmin tai myöhemmin.

”Superverkko” tarkoittaa sähköenergian siirtoverkkoa, joka kykenee siirtämään suuria määriä energiaa vähin häviöin pitkiä matkoja. Tämä temppu tehdään suurjännitetasavirran avulla. ”Superverkolla” esimerkiksi Pohjanmeren tuulivoimaa, Välimeren aurinkosähköä, Alppien ja Skandinavian vesivoimaa voidaan siirtää sinne, missä sähköä kulloinkin eniten tarvitaan. Tällöin ei haittaa, että joka paikassa on joskus tyyntä. Aina nimittäin jossakin myös tuulee. Myös sähkönkulutuksen huippuhetket osuvat eri maissa eri ajankohtiin.

Eilisessä ympäristökomissaarin kuulemisessa muuan brittimeppi leimasi ilmastonmuutoksen hölynpölyksi. Potočnik, joka väistyvässä komissiossa on ollut tiede- ja tutkimuskomissaari, vastasi hänelle näin: Jos te olette oikeassa, ilmaston tutkijoiden valtaenemmistö ja minä väärässä, mikä on seuraus? Harjoitettu politiikka on silti oikeaa. Entä jos te olette väärässä, mutta toimimme, kuten te ehdotatte? Silloin seurauksena on katastrofi. 

Poimintoja uutisvirrasta:

Eilinen Guardian kertoo Kiinan, Intian, Brasilian ja Etelä-Afrikan ministerit tulevat tapaamaan tämän kuun 24. päivänä New Delhissä keskustellakseen siitä, mitä Kööpenhaminan ilmastokokouksen jälkeen tehdään. Tämä ryhmä, joka on ristinyt itsensä BASIC-maiksi, näyttää ryhtyneen aktiiviseksi iskuryhmäksi ilmastoneuvotteluissa.

Sattumalta juuri tänään sain sähköpostiini Intian parlamentin pöytäkirjan täysistunnossa pidetystä Kööpenhamina-keskustelusta. Siinä ympäristöministeri Jairam Ramesh korostaa painokkaasti, että juuri BASIC-maiden ryhmä esti Kööpenhaminan päätöksessä viittaukset seuraavaan laillisesti sitovaan ilmastosopimukseen. Sama ryhmä junttasi päätöksestä pois myös sen, että globaaleja päästöjä pitää leikata 50 % vuoteen 2050, kuten myös sen, että olisi asetettu tavoitevuosi, johon mennessä globaalien päästöjen pitää kääntyä laskuun. Päätöksessä sanotaan kuitenkin tavoitteeksi rajoittaa ilmastonmuutos alle 2 asteen, ja viitataan jopa 1,5 asteen rajaan. Intialaisten kansanedustajien keskustelu oli tosi mielenkiintoinen. Kukaan ei kysy, miten ihmeessä ilmastonmuutos rajoitetaan alle 2 asteen, jos ei aseteta rajoja globaaleille päästöille. Sen ympäristöministeri Ramesh sentään sanoo, että Intiankin on käännettävä päästönsä laskuun tällä vuosisadalla, eikä vasta seuraavalla, muuten voi käydä niin, että seuraavaa vuosisataa ei tule.

Sama Guardianin uutinen kertoo, että ne Latinalaisen Amerikan maat, jotka (yhdessä Sudanin kanssa) vastustivat Kööpenhaminan laihan sovun hyväksymistä ilmastokokouksen viralliseksi päätökseksi (Bolivia, Venezuela, Kuuba) aikovat kokoontua huhtikuussa samoissa merkeissä. Ääneen nämä maat sanovat vaativansa tiukempaa ilmastosopimusta. Tosiasiassa niiden motiivi ilmastokokouksessa lienee ollut estää se, että Kööpenhaminan paperia aktiivisesti kasaan neuvotellut Obama ei saa pisteitä, tuo ison ja rikkaan Suuren Saatanan presidentti.

EUn ympäristöministeritkin kokoontuvat huomenna Sevillaan pohtimaan sitä, miten jatkamme Kööpenhaminan jälkeen. Toivon kovasti, että EU uskaltaa korottaa päästövähennystarjoustaan 30 prosenttiin. Useammankin selvityksen mukaan 30 % päästövähennys vuoteen 2020 tulee yhtä halvaksi tai jopa halvemmaksi kuin pari vuotta sitten arvioitiin 20 % vähennysten maksavan.

Stefan Rahmstorf saksalaisesta Potsdam-instituutista sanoi eilen, että eri maiden Kööpenhaminassa ilmoittavat ilmastotavoitteet veisivät maailman 3,5 asteen lämpenemiseen vuoteen 2100. Rahmstorf sanoo, että kolmen ja puolen asteen lämpeneminen käynnistäisi hyvin todennäköisesti Grönlannin jäätikön peruuttamattoman sulamisen. Se nostaisi merenpintaa 7 metrillä.

http://www.reuters.com/assets/print?aid
=USTRE60C4JL20100113

Kaliforniassa joukko tutkijoita aikookin maaliskuussa kokoontua konferenssiin, jossa puhutaan aiheesta ”geoengineering”, eli siis maapallon manipuloinnista tai räätälöinnistä vastavaikutuksen luomiseksi ilmastonmuutokselle. Itse suhtaudun epäillen maapallon varjostamiseen ja muihin vastaaviin temppuihin, joilla planeettaa viilennettäisiin, jos kasvihuonekaasujen päästöjä ei kyetä riittävästi hillitsemään. Mutta kaipa sitä tutkia voi. Jopa Bob Watson, IPCC:n entinen presidentti, kannattaa sitä, että aihetta tutkitaan.

Britanniassa on annettu rakennuslupa 9 merituulipuistolle, joiden kokonaisteho tulee olemaan 32 gigawattia, eli 32 000 megawattia. Tämä vastaa 20 Olkiluoto kolmosta (sitä joka on rakenteilla) jos verrataan voimalaitosten huipputehoa. Jos verrataan laitosten vuodessa tuottamaa sähköenergiaa, suhde on 6-7. Tosin noiden merituulipuistojen valmistuminen taitaa olla todennäköisempää kuin Olkiluodon kolmosreaktorin.
 
Myös suunnitelmat ”superverkosta” ovat saaneet vauhtia – ei siis pelkästään energiakomissaariehdokkaan puheissa. 9 maata (Saksa, Ranska, Belgia, Hollanti, Luxemburg, Tanska, Ruotsi, Irlanti, Britannia) suunnittelee nimittäin Pohjanmeren ympärille suurjännitetasavirtakaapeleita. Niillä kytkettäisiin yhteen muun muassa Britannian rannikon sekä Tanskan ja Saksan tuulivoimalat, Belgian rannikon aaltovoimalat, Norjan vesivoimalat, ja Saksan aurinkoenergiatuotanto.

Italia ei ole tässä hankkeessa mukana, mutta sieltäkin tuleva uutinen kertoo maassa pystytetyn viime vuonna noin 1100 megawattia tuulivoimaa, joka tarkoittaa, että Italian tuulivoiman määrä kasvoi yhdessä vuodessa noin 30 %. Ei hassumpaa lamavuonna. Saksankin sähköstä 16 % tuotettiin viime vuonna uusiutuvalla energialla.

Jo muutaman viikko sitten julkaistu tutkimus (julkaisija New Energy Finance) kertoo, että EUn hiilidioksidipäästökauppa on suunnannut sähköyhtiöiden investointeja puhtaampaan suuntaan. Raportissa analysointiin 13 sähköyhtiötä, jotka yhdessä tupruttavat yli puolet EU-alueen sähköntuotannon hiilidioksidipäästöistä.
http://www.europeanenergyreview.eu/site/pagina.php?id=1579&print=1

Yhdysvalloissa Worldwatch-instituutti on julkaissut uusimman Maailman tila-raporttinsa. Siinä muun muassa todetaan, että keskivertojenkki kuluttaa joka päivä tuotteita enemmän kuin oman painonsa verran. Eart Policy-instituutin tiedote kertoo jotain vähän optimistisempaa: viime vuonna USAssa autoja romutettiin enemmän kuin uusia autoja otettiin käyttöön. Osittain kyse on markkinoiden kyllästymisestä, USAssa on neljää ajokortin haltijaa kohti melkein 5 autoa. Mutta toisaalta kyse näyttää olevan syvemmästäkin kulttuurimuutoksesta. Alle 20-vuotiaiden ajokortin haltijoiden määrä oli suurimmillaan vuonna 1978 ja oli silloin 12 miljoonaa. Nyt se on 10 miljoonaa, vaikka tämä ikäryhmä on paljon isompi. Erityisesti kaupungeissa asuville nuorille auto ja ajokortti eivät näytä olevan niin keskeisiä kuin ennen. Bensan hinta kannustaa vaihtamaan joukkoliikenteeseen. Mutta yhä useampi näyttää myös tajuavan, ettei ole mitään järkeä törsätä aikaansa ruuhkissa.