“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Uudet komissaarit todistelevat vihreyttään

Olli Rehn ja muut komissaariehdokkaat ovat tällä viikolla olleet EU-parlamentin valiokuntien hiillostettavana. Komissiohan astuu virkaan vasta, kun EU-parlamentin täysistunto on hyväksynyt nimityksen.

Tunnelma on kovin erilainen kuin edellisen komission jäsenehdokkaiden kuulemisten aikaan. Silloin komission puheenjohtaja Barroso hoki: ”talous, talous, talous” ja ”kilpailukyky, kilpailukyky, kilpailukyky”. Sama toistui kaikuna joka puolelta. Barroson ymmärrettiin sanovan rivien välissä, että ympäristönsuojelu on EU:ssa mennyt överiksi.

Nyt sen sijaan joka puolelta kuuluu ”ilmasto”, ”kestävyys”, ”vihreät energianlähteet”, ”vähähiilinen talous”, ”uusi teollinen vallankumous”. Eivät vain ympäristö- ja ilmastokomissaariehdokkaat pyri vakuuttamaan kuulijoita vihreistä visioistaan, vaan näin tekevät myös ehdokkaat teollisuus- ja energiakomissaareiksi.

Tarkoittaako tämä, että kansan kärvistellessä laman kourissa uusi EU-komissio ei aiokaan elvyttää taloutta, vaan kiinnittää huomionsa toisaalle? Ei, päinvastoin. Komissaariehdokkaat näyttävät ymmärtäneen, että teollisuuden ja kansantalouden viherryttäminen on ainoa realistinen tie kehittää hyvinvointia.

”Asetamme työllisyyden etusijalle juuri investoimalla ympäristönsuojeluun”, kiteytti ympäristökomissaariehdokas Jan Potočnik vastatessaan kysymykseen, asettaako hän etusijalle työllisyyden vai ympäristön.

Kun astuin saksalaisen energiakomissaariehdokas Oettingerin kuulemistilaisuuteen, hän sanoi parhaillaan, että fossiilisten polttoaineiden varannot ovat rajalliset, on rakennettava vähäpäästöinen energiantuotanto, näin turvataan myös energian saannin varmuus.

Vihreät ovat suhtautuneet varauksella Oettingeriin, koska tämä on tunnettu ydinvoiman kannattajana. Teollisuus- ja energiavaliokunnan kuulemistilaisuudessa oikeistomepit tivasivatkin häneltä, eikö EU:n pitäisi vaatia jäsenmaita lisäämään vähäpäästöistä energiaa, uusiutuvan energian sijasta. Ydinvoimalobbarithan ovat vuosikausia ajaneet ydinvoiman ja uusiutuvan energian niputtamista yhteen ”vähäpäästöiseksi energiaksi”, jonka lisäämiseen EU-maat velvoitettaisiin. Näin EU saataisiin kiertoteitse piiskaamaan jäsenmaitaan ydinvoiman lisäämiseen, tai ainakin olemaan sulkematta vanhoja ydinvoimaloita. Olinkin ilahtunut, kun Oettinger kerran toisensa jälkeen vastasi, että ydinvoimasta päättäminen kuuluu EU:n perussopimuksen mukaan jäsenmaille ja sillä sipuli. Käytävällä vastaani tuli ainakin yksi pettyneen näköinen ydinvoimalobbari.

Ilahduin myös, kun Oettinger tuki ”älykästä verkkoa” ja ”superverkkoa”. Molemmissa on kyse uuden teknologian tarjoamista keinoista säästää energiaa ja nopeuttaa vihreän energiantuotannon kasvua.

”Älykkäässä” verkossa sähkömittari kertoo kuluttajalle, milloin sähkön kulutus ja samalla hinta ovat korkealla, milloin matalalla. Tällöin kukin voi valita edullisimman hetken vaikkapa pesukoneen käynnistämiseen. Älykäs mittari myös auttaa kuluttajaa huomaamaan, jos päälle on unohtunut turhaan sähköä törsääviä vekottimia. Joissakin Yhdysvaltojen kaupungeissa tätä on kokeiltu ja sähköä on säästynyt jopa 20 %. On myös mahdollista valmistaa sähkölaitteita, esimerkiksi jääkaappeja, jotka osaavat käynnistyä, kun sähkönkulutus on alhaalla tai kun vaikkapa tuulisähköä on tarjolla runsaasti. Viileys jääkaapin sisällähän ei siitä hetkahda, jos kone hyrähtää käyntiin puoli tuntia tai tunnin ennemmin tai myöhemmin.

”Superverkko” tarkoittaa sähköenergian siirtoverkkoa, joka kykenee siirtämään suuria määriä energiaa vähin häviöin pitkiä matkoja. Tämä temppu tehdään suurjännitetasavirran avulla. ”Superverkolla” esimerkiksi Pohjanmeren tuulivoimaa, Välimeren aurinkosähköä, Alppien ja Skandinavian vesivoimaa voidaan siirtää sinne, missä sähköä kulloinkin eniten tarvitaan. Tällöin ei haittaa, että joka paikassa on joskus tyyntä. Aina nimittäin jossakin myös tuulee. Myös sähkönkulutuksen huippuhetket osuvat eri maissa eri ajankohtiin.

Ympäristövaliokunnassa muuan brittimeppi leimasi ilmastonmuutoksen hölynpölyksi. Ympäristökomissaariehdokas Potočnik joka väistyvässä komissiossa on ollut tiede- ja tutkimuskomissaari, vastasi hänelle näin: Jos te olette oikeassa, ilmaston tutkijoiden valtaenemmistö ja minä väärässä, mikä on seuraus? Harjoitettu politiikka on silti oikeaa. Entä jos te olette väärässä, mutta toimimme, kuten te ehdotatte? Silloin seurauksena on katastrofi.

Satu Hassi

Julkaistu Hämeen Sanomissa 17.1.2010