Uraaniverosta selvitys – jo oli aikakin

Energiasta vastaavalle ministerille Mauri Pekkariselle jätettiin tänään selvitys uraaniverosta. Jo on aikakin, sanon minä.

Valitettavaa, tosin ei yhtään yllättävää, on että ehdotus on valmiiksi vesitetty. Se sallisi vanhojen ydinvoimaloiden omistajien jatkossakin kääriä huimia windfall-voittoja. Lisäksi selvitys kauppaa ”maltillista” uraaniveroa vaihtoehtona ydinvoimalaitosten vahingonkorvausvastuulle.

On jo vaikka kuinka monta vuotta siitä, kun Pekkarinen lupaili sähköyhtiöiden niin sanottujen windfall-voittojen verottamista. Myös vihreät ovat esittäneet oman windfall-veromallinsa kauan sitten.

Valitettavasti tämä selvitys lykättiin niin viime tippaan, että käytännössä asialle ei ehditä tehdä juuri mitään ennen seuraavia eduskuntavaaleja.

Mahtoikohan Pekkarisen tarkoituksena ollakin, että sähköyhtiöiden ansiottomille ei oikeasti tehdä mitään, ollaan vain tekevinään?

Selvityksessä hyvää on se, että siinä todetaan uraanivero mahdolliseksi. Sen säätäminen on kiinni vain ja ainoastaan poliittisesta tahdosta.

Huonoa on se, että selvityksessä kaavaillut mallit jättäisivät verottamatta yli puolet vanhojen ydinvoimalaitosten omistajille kertyvistä windfall-voitoista – juuri niistä, jotka toivat Fortumin entiselle pääjohtajalle ne kuuluisat ja ihmisten raivon herättäneet optiomiljoonat.

Windfall-voitothan syntyvät, kun päästöoikeuden hinta sisältyy sähkön markkinahintaan, vaikka sähköyhtiöt ovat saaneet melkein kaikki päästöoikeutensa ilmaiseksi. Päästökauppadirektiivi on uusittu ja sen myötä asia korjaantuu osittain vuoden 2013 alusta, kun sähköyhtiöt joutuvat ostamaan päästöoikeutensa.

Vanhojen ydinvoimalaitosten omistajat voivat silti jatkaa windfall-voittojen käärimistä. Näiden laitosten ei tarvitse ostaa päästöoikeuksia, mutta ne voivat silti rahastaa kuluttajilta hinnan, johon päästön hinta sisältyy.

Tänään julkaistu selvitys siis ehdottaa, että windfall-voitoista verotettaisiin vain vajaat puolet, 43-45 %.

Anteeksi nyt vain, sanon minä, mutta mitäs oikeudenmukaisuutta tämä muka olisi? Nyt toimivat ydinvoimalat rakennettiin 1970- ja 1980-luvuilla. Niiden rakennuspäätöksiä tehtäessä ei ajateltu ilmastoa pätkän vertaa.

Millä perusteella näiden laitosten omistajat saisivat jatkaa ansiottomien voittojen käärimistä siksi, että fossiilisähkön tuotannon hiilidioksidipäästöjä on ruvettu suitsimaan päästökaupalla?

Entä uudet ydinvoimalat, ne joista päätöksiä tehtäessä ilmastoa on käytetty ainakin tekosyynä?

Tänään julkaistu selvitys esittää, että uraanivero kompensoisi yhteiskunnalle sitä, että ydinvoimaan liittyy suuronnettomuuden riski.

Tämä on mielestäni ydinvoimaloiden omistajien vastuun lakaisemista maton alle. Jos suuronnettomuus tapahtuu, uraaniverolla kerätyt rahat eivät lähestulkoonkaan riitä kattamaan kustannuksia.

Oikeudenmukainen tapa ottaa huomioon suuronnettomuuden riski on vaatia ydinvoimaloilta, vähintäänkin uusilta, täyttä korvausvastuuta, eli toisin sanoen vakuutusta, joka kattaa kaikkien mahdollisten vahinkojen kustannukset ilman ylärajaa.

Onnettomuusvakuutus pakottaisi myös ydinvoimalan rakentamista haluavan ottamaan bisneslaskelmissaan huomioon suuronnettomuuden mahdollisuuden.

Suuronnettomuuden riskin ottaminen huomioon vakuutuksen muodossa toisi lisäksi riskinarviointiin mukaan muitakin kuin sisäpiiriläisiä, niitä, jotka aina vakuuttavat, että suurkatastrofin riski on olemattoman pieni.

Vakuutusyhtiö joutuisi arvioimaan riskin ihan oikeasti ottaen huomioon sen mahdollisuuden, että todennäköisyydeltään pienikin tapahtuma voi oikeasti tapahtua. Tämä toisi ydinvoiman kustannuslaskelmat lähemmäs todellista markkinatilannetta.

Ja jos riski on häviävän pieni ihan oikeasti, ylärajattoman vahingonkorvaustuun ei pitäisi olla ydinvoimayhtiöillekään mikään ongelma.

Selvityksessä ehdotetaan myös, että teollisuudelle kompensoitaisiin sähköveroa alentamalla se, että uraanivero nostaa sähkön hintaa jonkin verran. Itse en pidä tätä periaatteessa mahdottomana. Mutta mielestäni kompensointi pitäisi rajata niihin tuotantolaitoksiin, joiden kustannuksissa sähkö on hyvin tuntuva osa. Jos verohelpotuksen saa koko teollisuus, se vain laimentaa kannusteita parantaa energiatehokkuutta eli olla tuhlaamatta sähköä silloin, kun älykkäillä laitteilla ja toimintamalleilla pärjää vähemmälläkin sähköllä.