“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Uraanikaivoksen perustaminen Suomeen ilman asianomaisia lupia

KIRJALLINEN KYSYMYS KOMISSIOLLE
Satu Hassi (Verts/ALE) 12.4.2011

Kainuun maakunnassa Suomessa sijaitsevan Talvivaaran kaivoksen omistajayhtiö on hakemassa lupaa uraanin talteenottoon. Kaivos on kuitenkin erottanut malmista uraanin jo toimintansa alusta alkaen. Kaivos aloitti toimintansa vuonna 2008 (saatuaan ympäristöluvan vuonna 2007).

Kaivos irrottaa malmista metallit bioliuotustekniikalla, joka on Suomessa uusi. Jo ensimmäinen Talvivaaran malmilla tehty koeliuotus osoitti, että bioliuotus erottaa malmista lähes kaiken uraanin.

Kuten Satu Hassin 3.3.2010 komissiolle esittämässä kysymyksessä todetaan, Talvivaaran nykyisessä vesi- ja ympäristöluvassa ei ole mainintaa uraanista edes sivutuotteena.
Uraanista ei ole mainintaa kaivoksen nykyisen luvan (2007) hakemuksessa eikä lupaa edeltäneessä ympäristövaikutusten arvioinnissa (2005). Yhtiön voidaan siis katsoa salanneen alkuperäisen lupaharkinnan kannalta olennaisen seikan.

Myöskään Suomen viranomaiset eivät ole kaivoksen nykyistä lupaa käsiteltäessä puuttuneet uraanikysymykseen, vaikka Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) etsinnöissä vuosina 1977-1983 Talvivaaran alueelta löytyi uraaniesiintymiä. Lisäksi Suomen kallioperä sisältää lähes kaikkialla jonkin verran uraania, jonka vuoksi Suomesta on hankala löytää yhtään malmiesiintymää, josta bioliuotustekniikka ei irrottaisi myös uraania.

Tosiasiallisesti Talvivaaran kaivoksessa on siis alusta alkaen otettu talteen bioliuotuksen malmista irrottamaa uraania. Yhtiön ilmoituksen mukaan malmista irronnut uraani on pääosin varastoitu jätealtaaseen. Kuitenkaan kaivoksella ei ole asianmukaista jätehuoltosuunnitelmaa eikä tätä uraania ole käsitelty ongelmajätteenä. Myös Norilsk Nickelin Harjavallan tehtaille toimitetusta nikkelisulfidista on otettu talteen uraania ilman YVA-menettelyä.

Onko komissio tietoinen siitä, että Talvivaaran kaivoksessa on erotettu malmista uraania alusta alkaen? Onko Suomi tältä osin noudattanut EU-lainsäädäntöä?

Komission jäsenen Günther Oettingerin komission puolesta antama vastaus
(13.5.2011)

Komissio on tietoinen suunnitelmasta ottaa talteen uraania Talvivaaran kaivoksen sivutuotteena.
Sotkamossa sijaitsevassa Talvivaaran kaivoksessa suoritettavaa uraanin rikastamista koskevasta investointihankkeesta ilmoitettiin Euroopan komissiolle 30. marraskuuta 2010 Euratom-sopimuksen 41 artiklan mukaisesti.
Komissio tutkii hanketta parhaillaan. Kun tutkimus on saatu päätökseen, komissio antaa kantansa tiedoksi Suomen hallitukselle Euratom-sopimuksen 43 artiklan mukaisesti.

Ympäristövaikutusten arvioinnissa on noudatettu tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annettua neuvoston direktiiviä 85/337/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/11/EY . Arviointi saatiin päätökseen joulukuussa 2010. Nykyinen toiminta täyttää kaivannaisteollisuuden jätehuollosta annetussa direktiivissä 2006/21/EY  säädetyt vaatimukset.
Täyttääkseen Euratom-sopimuksessa määrätyt vaatimukset Suomen viranomaisten on toimitettava komissiolle Euratom-sopimuksen 37 artiklan mukaisesti yleiset tiedot mahdollisista radioaktiivisen jätteen hävittämistä koskevista suunnitelmista. Tällaiset tiedot on toimitettava vähintään kuusi kuukautta ennen kuin toimivaltaiset viranomaiset myöntävät lupia radioaktiivisten jätteiden päästöille.

Käytettävissä olevien tietojen perusteella Suomen hallitus näyttää noudattavan EU:n lainsäädännössä määrättyjä velvoitteita.

Euroopan komission yksiköt ovat hiljattain laatineet valmisteluasiakirjan, jossa esitettiin yleiskatsaus uraanikaivosten ja rikastusjätteiden tilanteeseen ja jossa keskitytään ajankohtaisiin aiheisiin, kuten uraanikaivosten hoitoon ja entisestä toiminnasta peräisin olevien kaivos- ja rikastusjätteiden tilanteeseen sekä keinoihin, joilla resurssi- ja ympäristökestävyyttä voitaisiin parantaa ja samalla tyydyttää kasvava uraanin kysyntä .

1 EYVL L 73, 14.3.1997.
2 EUVL L 102, 11.4.2006.
3 http://register.consilium.europa.eu/pdf/en/11/st07/st07721.en11.pdf