“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Unkarin myrkkyliejukatastrofista kärsineet voivat jäädä nuolemaan näppejään

EU-parlamentin vihreä ryhmä on tällä viikolla Ranskan Nimesissä opintopäivillä. Keskittymistä varsinaisiin asioihin haittaa Ranskassa käynnissä oleva lakko, kaikki ovat huolissaan siitä, miten täältä pääsee pois, minä myös.

Yksi keskustelunaiheista on Unkarin myrkkyliejukatastrofi, jossa useita ihmisiä on kuollut ja kymmeniä neliökilometrejä maata on saastunut, taloineen kaikkineen. Vihreä ryhmä on vaatinut asiaa ensi viikon täysistunnon esityslistalle.

Opin tilanteesta muun muassa seuraavaa. Ei ole varmaa, että kärsineet ihmiset saavat korvauksen vahingoistaan. Alumiinifirma, joka katastrofin aiheutti, on ilmoittanut, että sillä on varaa maksaa korvauksia noin 400 euroa per talo.

400 euroa on täysin naurettava korvaus pilalle menneestä talosta, tontteineen, puutarhoineen, kotieläimineen kaikkineen.

Ei myöskään ole vielä selvää, onko alumiinitehtaan myrkkyliejuallas ollut laillinen vai laiton.

Tilanne paljastaa puutteita EU-lainsäädännössä. 2000-luvulla säädetyn EU:n ympäristövahingonkorvausvastuudirektiivissä yleisperiaate on se, että vahingon aiheuttaja korvaa sen. Mutta ministerineuvoston, eli siis EU-maiden hallitusten vaatimuksesta vahingonkorvausvastuuta alennettiin silloin, kun firma toimii luvanvaraisesti ja lupaehtojen mukaisesti.

EU-parlamentti vaati silloin vahingon kärsijöiden oikeuksien turvaamista siten, että jos firmalla on alennettu vahingonkorvausvastuu sijaintivaltion myöntämän toimiluvan nojalla, mutta vahinko kuitenkin tapahtuu, silloin valtio korvaa vahingon. Tämänkin EU-maiden hallitukset tyrmäsivät. Unkarin myrkkyliejukatastrofissa voi siis käydä niin, että vahingon kärsijät jäävät nuolemaan näppejään.

Kaiken kaikkiaan Unkarissa arvioidaan olevan useiden tehtaiden jätealtaissa yhteensä kymmeniä miljoonia tonneja vastaavaa myrkkyliejua, yhteensä neljässä paikassa, joista kaksi on lähellä Tonavaa. Vastaavanlaisia katastrofeja voi tulla lisää, ellei lakeja tiukenneta ja menettelytapoja paranneta.

Ei ole myöskään vielä täysin selvää, mikä lainsäädäntö noita myrkkyliejualtaita koskee. Se on selvää, että firma on rikkonut sitä jätelainsäädännön yleisperiaatetta, että jäte tulee käsitellä tavalla, josta ei aiheudu vaaraa ihmisten terveydelle ja ympäristölle.

Se sen sijaan ei tunnu vielä olevan selvää, ovatko myrkkyliejualtaat sinänsä laittomia. Jos lieju luokitellaan ongelmajätteeksi, altaat ovat laittomia, koska jätepuitedirektiivi kieltää nestekaatopaikat. Nestekaatopaikka on sallittu ainoastaan kaivoksille.

Jos myrkkylieju luokitellaan kaivosjätteeksi, firmoilla on vuoteen 2012 asti aikaa direktiivin vaatimusten täyttämiseen. Kaivosjätedirektiivi nimittäin säädettiin vuonna 2006 ja siinä annetaan firmoille 6 vuoden siirtymäaika.

Mutta jos lieju luokitellaan ongelmajätteeksi, sitä koskee normaali jätelainsäädäntö, joka kieltää nestekaatopaikat.

Tavallisella arkijärjellä ajatellen tuntuu itsestään selvältä, että mönjä, joka on tappanut ihmisiä ja eläimiä, tuhonnut puutarhoja, saastuttanut maata ja taloja ehkä ikuisesti käyttökelvottomiksi, on ongelmajätettä. Mutta niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, ei ole aivan selvää, että myrkkylieju täyttää ongelmajätteen kriteerit.

Vaikka lieju sisältää erinäisiä myrkyllisiä aineita, raskasmetalleja ja muita, alustavien tietojen mukaan niiden pitoisuudet eivät kuitenkaan ehkä ole niin suuret, että ongelmajätteen kriteerit täyttyisivät. Mutta kun liejua on valtavat määrät, myös myrkyllisiä aineita on tietysti paljon.

Iso osa liejun aiheuttamista vahingoista johtuu sen voimakkaasta emäksisyydestä. Juuri emäksisyyden takia liete on esimerkiksi polttanut ihmisten ihoa. Mutta direktiiviin kirjatuissa ongelmajätteen kriteereissä ei ole mainittu emäksisyyttä (eli korkeaa pH-arvoa).

Jos sen sijaan tuota liejua yritettäisiin viedä EUn ulkopuoliseen maahan, kansainväliset sopimukset luokittelisivat sen ongelmajätteeksi juuri korkean pH-arvon takia. EUn omassa jätelainsäädännössä on siis tällä kohtaa selvä aukko.

EUn komissio on ollut asiasta huomiota herättävän hiljaa. Vihreä belgialaiskollega Bart Staes oli keskustellut asiasta ympäristökomissaari Potocnikin kanssa. Tämä oli luvannut, että komissio valmistelee ”stressitestin” eli analysoi nykyisen EU-lainsäädännön toimivuuden tai toimimattomuuden Unkarin myrkkykatastrofin kokemusten valossa.

Sen perusteella mitä asiantuntijat kertoivat meille, vaikuttaa ilmeiseltä että EU-laeissa paljastui ainakin kaksi puutetta. Ongelmajätteen kriteereissä on aukko, kun voimakas emäksisyys ei tee aineesta ongelmajätettä, ei vaikka mönjää olisi miljoonia tonneja. Myös ympäristövahingon korvausvastuussa näyttää olevan aukko.

Aika usein, kun uusia ympäristölakeja säädetään, julkisuudessa ja nettikeskusteluissa argumentoidaan siltä pohjalta kuin ilman muuta olisi sitä parempi mitä löysempi laista tulee. Unkarin myrkkyliejukatastrofi opettaa, että ympäristönsuojelussa on viime kädessä kyse terveydestämme ja jokapäiväisestä elinympäristöstämme.