“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Uhkapeli ja virtuaalitalous

Kouluni historianopettaja kertoi, että ennen vanhaan suomalaisissa kaupungeissa, joissa talot olivat puuta, oli tuhoisia tulipaloja muutaman kymmenen vuoden välein. Palon jälkeen muistettiin olla varovaisia. Mutta parissakymmenessä vuodessa kasvoi uusi sukupolvi, joka ei enää muistanut, ja taas roihahti.

Pankkimaailmassa muisti näyttää olevan paljon lyhyempi. Kolme vuotta sitten ranskalaisen Société Générale –pankin työntekijä aiheutti pankille yli 4 miljardin euron tappiot finanssikaupoilla, joihin hänellä ei ollut valtuuksia.

Pian sen jälkeen USA:ssa Lehman Brothers-pankki meni nurin ja se laukaisi maailmanlaajuisen pankki- ja finanssikriisin, joka aiheutti laman myös Suomessa.

Viime kuun puolivälissä sveitsiläisessä UBS-pankissa paljastui, että pankin työntekijä Lontoossa oli tehnyt yli puolentoista miljardin euron tappiot. Hänelläkään ei ollut valtuuksia.

UBS-pankin johtaja Oswald Grübel erosi. International Herald Tribune sanoi skandaalin tehneen tyhjäksi hänen kaksi vuotta tekemänsä lobbaustyön tiukempia pankkilakeja vastaan.

Pankkilainsäädännön tiukentamisen taustalla on syksyn 2008 pankki- ja finanssikriisi. Silloin havaittiin, että pankit ja finanssiala olivat päässeet rakentamaan mantereelta toiselle ulottuvan korttitalon.

Tyhjätaskuille myönnettyjä asuntolainoja oli myyty eteenpäin ”finanssituotteina”, jotka tosiasiassa olivat moneen kertaan mutkikkaasti pilkottua, paketoitua ja myytyä ilmaa.

Oli luotu viidakko, josta ei kukaan voinut ottaa selvää. Kalliilla myydyn ilman vakuutena oli toisennimistä ilmaa. Kun korttitalon yksi nurkka sortui, ketjureaktio uhkasi viedä mennessään koko maailman rahoitusjärjestelmän.

Valtiot joutuivat pikavauhtia myöntämään tuhansia miljardeja pankkitukea, jotta lukemattomat yritykset eivät olisi joutunut panemaan lappua luukulle ja asuntovelkaiset perheet mieron tielle.

Korttitalo oli aikansa tuonut tähtitieteellisiä voittoja ja bonuksia firmoille ja niiden johtajille. Voitot jäivät yksityisiksi, mutta tappiot sosialisoitiin ja tavalliset pienet ihmiset joutuivat kärsimään työttömyydestä ja muista seurauksista.

Vuoden 2008 romahdus kummittelee myös euron kriisin taustalla. Kreikka on velkaantunut maan omien päättäjien harjoittaman vilungin ja yli varojen elämisen vuoksi. Mutta monen muun valtion, kuten Portugalin ja Irlannin velat ovat paljolti perua pankkituesta.

On oikeus ja kohtuus, että pankkeja ja finanssialaa sääteleviä lakeja ruvettiin tiukentamaan. Euroopassa perustettiin EU:n laajuiset valvontaelimet joiden tehtävä on puhaltaa peli poikki, jos alkaa syntyä uusia korttitaloja.

Myös pankkien vakavaraisuusvaatimuksia tiukennettiin, mutta tiukennus astuu voimaan muutaman vuoden viiveellä. Kuinka ollakaan, pankkiala on jo aloittanut lobbauksen, jotta tiukennus peruutettaisiin.

Pankit eivät ole syyttömiä myöskään Kreikan ylivelkaantumiseen. Se ei olisi ollut mahdollista elleivät pankit olisi myöntäneet lainoja – luottaen siihen, että tarvittaessa muiden maiden on keksittävä pelastuskeinot, jottei Kreikan vararikko johtaisi vastaavaan ketjureaktioon kuin Lehman Brothers-pankin kaatuminen kolme vuotta sitten.

Finanssialan on annettu pelata kuin järjestelmälottoa jättipanoksin, toisten laskuun. Voitto jää yksityisiin taskuihin mutta tappiot vieritetään muille.

Euron kriisiä koskevissa päätöksissä itseäni kiinnostaa eniten se, miten kriisin taustalla olevat vääristymät saataisiin oikaistuiksi.

Oli tarpeen laatia euroalueelle tiukemmat taloussäännöt, jotta maat eivät voisi elää yli varojen toisten kustannuksella. Ja on tarpeen estää Kreikan ongelmien laajeneminen muihin maihin.

Mutta ennen pitkää on uusi kriisi käsissä, ellei puututa finanssioperaatioiden virtuaalitalouteen. Valtaosa arvopaperikauppojen rahamäärästä kulkee nyt automatisoiduissa kaupoissa, joita tietokoneet tekevät edestakaisin tuhansia kertoja sekunnissa. Se on vain bittivirtaa tietokoneiden välillä, mutta se heiluttaa todellista taloutta, työpaikkoja ja ihmisten asuntoja.

Siksi olin erittäin iloinen, kun EU:n komissio teki ehdotuksen finanssitransaktioverosta ja kun ensimmäistä kertaa Suomessa on hallitus, joka kannattaa tällaista veroa.

”Aitoja” osakkeiden tai valutan kauppoja tämä pieni, 0,1 prosentin vero ei haittaisi. Mutta nopeatahtista keinotteluluontoista kauppaa, pienikin vero hillitsisi.

Ja kun pankeille on jouduttu antamaan useita tuhansia miljardeja tukea veronmaksajan pussista, on vain oikeus ja kohtuus että ne myös itse maksaisivat veroa aikaisempaa enemmän.

Koulmni Hämeen Sanomille 6.10.2011