“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Tuulivoimala Soinin takkiin

Heti vaalihuoneistojen sulkeuduttua Soinin takki alkoi pyöriä niin, että siihen pitää kohta kytkeä tuulivoimala, isänmaan edun nimissä.

Annettuaan puolueensa ehdokkaitten ratsastaa ulkomaalaisvastaisuudella Soini sanoi heti vaalivalvojaisiltana, että Suomen ulkomaalaispolitiikka onkin sopivaa.

Samana iltana hän sanoi, että kaikesta voidaan neuvotella. Keskiviikon iltapäivälehden mukaan hän sanoo Portugalin tukipaketille ei. Ja tänään torstaina ilmestyneen Hesarin mukaan Soinin suorastaan vaatii Kiviniemen hallitusta esittelemään tukipaketin eduskunnalle.

Soini siis haluaa, että Portugalia tuetaan ja euro pysyy pystyssä. Hän haluaa seuraavaan hallitukseen, mutta ei halua joutua ottamaan vastuuta epäsuosituista päätöksistä, joita tarvitaan euron pitämiseksi pystyssä, vaan haluaa sysätä vastuun vaalitappion kärsineelle hallitukselle, jotta voisi jatkaa sen syyttelyä.

No, kuka muuta odotti. Suomalaisuudella uhoava puolue on lainannut Ruotsin lipusta logonsa värit (tosin hiukan likaisina) ja Venäjältä ilmasto-, teollisuus- ja energiapolitiikkansa.

Soinin venkoilupeli on yksi asia, toinen asia on tyytymättömyys, jota viidesosa äänestäneistä ilmaisi tukemalla hänen puoluettaan. Se tulee ottaa vakavasti.

Sinänsä on hyvä, että politiikka on palannut politiikkaan. On hyvä, kun ihmiset oppivat, että äänestämisellä on väliä. Sekin on minusta hyvä, että kolmen suuren puolueen kartelli on murtunut, vaikka en olekaan iloinen tavasta, jolla se murtui.

Erilaiset pahoinvoinnin oireet ovat lisääntyneet Suomessa suunnilleen samaan tahtiin kuin tuloerot ovat kasvaneet. Köyhemmistä ja vähemmän koulutetuista on tullut sairaampia kuin hyväosaisista, mutta he pääsevät lääkäriin hitaammin. Rauhoittavien ja unilääkkeiden kulutus kasvaa, satunnaisiin ohikulkijoihin kohdistetaan järjetöntä väkivaltaa janiinedelleen.

Tätä paluuta kohti luokkayhteiskuntaa on osittain luotu leikkauksilla valtion ja kuntien taloudessa. Ne ovat edelleen paljolti perua 1990-luvun pankkikriisistä ja lamasta ja sen aikana syntyneestä jättivelasta.

Mutta on kyse myös siitä, että hyvävelijärjestelmä ei ole halunnut niitä uudistuksia, joita oikeasti tarvitaan. Juuri se poppoo, jolta salaiset vaalirahatkin ovat tulleet.

Raskas teollisuus, elintarvikejätit, kaupan keskusliikkeet ja ay-liike ovat kukin tahoillaan pitäneet kynsin hampain kiinni entisistä asemistaan ja pyhistä lehmistään.

Niinpä suomalaisista innovaatioista kasvaa kovin harvoin kaupallisia menestyksiä (paitsi tuotteista, jotka ovat kokonaan bittimaailmassa), sosiaaliturva on edelleenkin liian jäykkä tarjoamaan turvaa pätkätyöläisten kasvavalle joukolle ja niille, jotka joutuvat tekemään yrittäjinä vastaavaa työtä, jota ennen tehtiin työsuhteessa. Yhteiskuntarakenteen kehittämisessä lähikaupat ja muut paikalliset arjen tarpeet tuppaavat unohtumaan jättimarkethankkeiden alle.

Parhaassa tapauksessa perussuomalaisten vaalivoiton järkyttämä hyvävelijengikin alkaa miettiä muutakin kuin sitä, miten ihmisistä saadaan yhä enemmän irti sekä työntekijöinä että kuluttajina, ja myöntyy parantamaan ihmisten mahdollisuutta vaikuttaa nykyistä paremmin myös arkeensa ja lähiympäristöönsä.

Mutta ei siitä mitään takeita ole. Ja se on ainakin selvää, ettei se perussuomalaisten ohjelmalla toteudu.