Tunteilua

Vihreä Lanka 18.9.2009

Sanavarastomme on rikastunut käsitteellä "audimies". Vastaavanlaista on kuultu maailman sivu. Se, että Suomi tällä kertaa reagoi, oli uutta ja herätti minussa vastaavanlaista toiveikkuutta kuin avoliitossa elävän yksinhuoltajaäidin valinta presidentiksi aikoinaan.

Moneen kertaan on ruodittu, miten ”audimies” esineellisti naisia. Vähemmälle huomiolle jäi toinen puoli, autojen seksualisoiminen.

Ex-teekkarina meikäläisellä on kohtalaisesti kokemusta koneiden seksualisoimisesta. Kun 28-vuotiaana vastavalmistuneena diplomi-insinöörinä menin ensimmäiseen työpaikkaani, toimiston näkymää hallitsivat seinäkalenterit, joissa pelkkiin hiuksiin/kylpyvaahtoon/märkiin harsoihin verhoutuneet kurvikkaat naiset mainostivat hammashihnoja, kartiorullalaakereita, paineilmatyökaluja ja sen sellaisia. Pakenin siitä firmasta assistentiksi Tampereen teknilliseen korkeakouluun. Siellä sain käteeni luonnontieteellis-matemaattisen tekstin tekoon erikoistuneen tekstinkäsittelyohjelman käyttöohjeen. Johdantosivu kertoi, että kun tietokoneen ruutu kuulee tämän uuden upean ohjelman nimen oikein lausuttuna, ”ruutu kostuu kevyesti”.

Keittiöpsykologi voisi päätellä, että koneiden seksualisoiminen heijastaa tyydyttämätöntä toivetta siitä, että vastakkaisen sukupuolen edustajat olisivat samalla tapaa ohjailtavissa ja hallittavissa kuin koneet.

Ellei aika moni antaisi tällaisten tunteiden ohjata päätöksiään, autoja ei ostettaisi paljoakaan, kalliita autoja ei varsinkaan. Joukkoliikenne palvelisi hyvin ja halvalla, kaupungit olisivat meluttomampia, viihtyisämpiä ja terveellisempiä ja liikkuminen tulisi kaikille paljon halvemmaksi.

Kun joku sanoo, ”tätä asiaa pitää lähestyä järjellä eikä tunteella”, silloin hän yleensä haluaa sulkea pois ne tunteet, joille kulttuurimme antaa naisellisen etumerkin. Tällaisia ovat esimerkiksi kauneuden ja viihtyisyyden kaipuu, huolenpito lapsista/vanhuksista/ylipäänsä ihmisistä/eläimistä/kulttuuriperinnöstä/ ympäristöstä, kaiken kaikkiaan välittäminen jostain muusta kuin omasta itsestä.

Jos päätöksentekoa on ohjannut ahneus, pelikiima, mahtailu, vallanhimo, harvemmin sanotaan, että annettiin tunteiden viedä. Kuitenkin juuri siitä on kysymys. Tällaiset päätökset tuottavat kuitenkin kalliita ja tuhoisia seurauksia. Ahneus ja pelikiima saivat rahamaailmassa tarpeeksi monet tekemään päätöksiä, jotka johtivat finanssiromahdukseen ja maailmanlaajuiseen lamaan. Jos ihmiskunta toimisi rationaalisti, emme kiistelisi ykkösluokan paikasta helvettiin matkalla olevassa junassa, vaan ilmastonmuutos olisi otettu vakavasti 1970-luvulla ja viimeistään 1980-luvulla.

Sitä ei voi estää, että tunteet ohjaavat päätöksiämme. Pointti on se, millaiset tunteet. Tarvitsemme enemmän päätöksiä, joita ohjaa välittäminen, vähemmän päätöksiä joita ohjaa ahneus, vallanhimo ja mahtailunhalu.