“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Tunnelma Durbanissa tiivistyy, USA ajautumassa sivuraiteelle

52 ministerin “pienryhmän” piti iltayhdeksältä aloittaa neuvottelut, joissa yritetään hieroa kokonaissopua, mutta tämän neuvottelun alku on viivästynyt.
Tunnelma alkaa tiivistyä, “ilmassa on urheilujuhlan tuntua”.

Tänään meppien delegaatio tapasi Kiinan kansankongressin jäseniä. Kuuntelimme varttitunnin verran kohteliaisuuksia siitä miten “supervalta” EU:n johtajuus on tärkeää, sekä varsinaisissa päästövähennystoimissa että kansainvälisissä neuvotteluissa. Omasta maastaan kiinalaiset sanoivat “kehitysmaana Kiina…”.
Sitten joku tuli kuiskaamaan jotakin kiinalaisten pääjehulle ja melkein koko porukka nousi ja häipyi. Vain kaksi hämmentynyttä alempiarvoista viskaalia jäi vastaamaan kysymyksiimme.

Palattuamme EU:n kokoustiloihin kuulimme, että Afrikan maat, saarivaltioiden ryhmä OASIS sekä köyhimpien kehitysmaiden ryhmä eli LDC-maat ovat tukeneet EU:n ehdotusta “tiekartaksi”.
Se siis oli saanut kiinalaiset juoksemaan.
Myöhemmin kulki huhu, että myös Brasilia olisi asettunut tukemaan tiekarttaa.
Lopputulos on vielä täysin epävarma, mutta optimistinen skenaario olisi se, että tiekartan puolelle asettuisivat lopulta myös Intia ja Kiina. Jos USA jäisi yksin, sen olisi valittava, riitauttaako se lopputuloksen ja ottaako se samalla vastuun ilmastosovun kaatumisesta, vai suostuuko myös se ratkaisuun.

USA:n rooli näissä neuvotteluissa on ollut toisaalta jarruttajan, toisaalta sivustakatsojan. Tämä on tietysti todella valitettavaa. Samalla USA:n neuvottelijoilla on otsaa väittää maansa “osoittavan johtajuutta 2000-luvun ratkaisujen löytämiseksi”.

Kehitysmaiden valtaosa siis tukee tiekarttaa. Ratkaisevassa asemassa on niin sanottu BASIC-ryhmä, joka tuli kuuluisaksi Kööpenhaminan ilmastokonferenssissa kaksi vuotta sitten, eli Brasilia, Etelä-Afrikka, Intia ja Kiina, toisin sanoen taloudellisesti vahvimmat ja muutenkin isoimmat kehitysmaat, joiden päästöt kasvavat nopeasti.
Tästä ryhmästä Etelä-Afrikka ja Brasilia (jos huhu pitää paikkansa) ovat asettuneet tiekartan puolelle. Kiinan ja Intian on astuttava esiin.

“Tiekartta” tarkoittaa periaatepäätöstä siitä, että laillisesti sitovat päästörajat tulisivat koskemaan kaikkia isoja kasvihuonekaasujen päästäjämaita. Kioton sopimushan antaa päästörajat vain perinteisille teollisuusmaille, isot nopean talouskasvun kehitysmaat ovat ulkona, samoin USA joka ei ole liittynyt Kiotoon.
Selkokielellä tiekartta tarkoittaa siis, että kansainvälisesti sovitut päästörajat koskisivat myös BASIC-maita ja Kiinaa sekä Yhdysvaltoja, ainakin. Ja tietenkin myös niitä maita, joille Kioto asettaa päästörajat. Tiekarttaan kuuluisi myös päätös siitä, missä aikataulussa päästörajat uusille maille sovittaisiin. EU ajaa takarajaksi vuotta 2015, USA vuotta 2020, mutta ensisijaisesti USA ajaa sitä, että päätettäisiin vain poliittisia julistuksia, ei mitään laillisesti sitovaa.

USA on omakehussa tosi hyvä. Myös presidentti Bushin aikana USA:n neuvottelijat olivat todella taitavia valitsemaan sanakäänteensä siten, että ellei olisi tuntenut asiaa, olisi saanut vaikutelman että USA toimii todella ponnekkaasti ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.
Oikeasti USA on kuitenkin ajautunut sivuraiteelle.