Tunisiaa ja Unkaria

Tämän viikon ”seksikkäimmät” teemat EU-parlamentissa ovat Tunisia ja Unkarin medialaki.

Maanantai-iltana täysistunto keskusteli Tunisian tilanteesta. Jo oli aikakin, vihreät ovat vaatineet Tunisiasta päätöslauselmaa ja istuntokeskustelua jo aikaisemmin, mutta oikeisto ja demarit ovat estäneet sen.

Nyt kun Tunisian entinen presidentti on poistunut maasta, parlamentti vihdoin keskusteli maan tilanteesta. Dany Cohn-Bendit arvosteli EUta siitä, että Tunisian diktatuuria on liian kauan katsottu läpi sormien.

Dany vaati EUta nyt olemaan aktiivisempi, kun Tunisiassa on todellinen mahdollisuus siirtyä demokratiaan. Diktaattori on paennut mutta vanha koneisto on jäljellä. Tässä tilanteessa EU pystyy toimillaan oikeasti auttamaan demokraattista muutosta.

Tänään keskiviikkona parlamentti kohtasi Unkarin pääministeri Orbanin silmästä silmään, kun hän tuli selostamaan maansa EU-puheenjohtajuuden toimintaohjelmaa.

Kun Orban aloitti puheensa, vihreät järjestivät pienen mielenosoituksen. Nousimme seisomaan teippi suun päällä, käsissämme julisteet joissa luki ”sensuroitu”.

Pienen alkuhämmennyksen jälkeen Orban sanoi, että tuntuu oikein kotoisalta, tällaista omassakin parlamentissa on.

Sekä Orban että komission Barroso yrittivät kuitata medialain vähällä, Barroso sanoi että sitä analysoidaan. Minusta ei tuntunut hyvältä, että komission puheenjohtaja suunnilleen yritti painaa asian villaisella.

Ensimmäisenä puhunut meppi, EPP-ryhmän puheenjohtaja Daul jatkoi samaa linjaa. Hän viittasi siihen, että Orban on luvannut muuttaa lakia jos komissio sitä vaatii. EPP-ryhmälle on tyypillistä, että ryhmä ei kritisoi ”heikäläistä” hallitusta vaikka se tekisi mitä – Berlusconi on tästä räikein esimerkki.

Ääni kellossa muuttui, kun seuraavat ryhmäpuheenjohtajat, demarien Schulz, liberaalien Verhofstadt ja vihreiden Dany Cohn-Bendit pääsivät puhumaan.

Schulz arvosteli sitä, että Unkarin medialaki vaatii viestimiltä tasapuolisuutta mutta sen toteutumista valvoo neuvosto, johon hallitus nimittää mieleisensä enemmistön itselleen uskollisista. Hän sanoi että jotkut muotoilut ovat kuin Karl Marxin kynästä.

Schulz arvosteli komissiota siitä, että se on kyllä viemässä jäsenmaita EU-tuomioistuimeen kaiken maailman pikkuasioista, mutta jää passiiviseksi kun loukataan EU:n perusperiaatteita, kuten sananvapautta.

Liberaalien Verhofstadt painotti ensin ryhmänsä tukevan Unkarin puheenjohtajakauden tavoitteita, tärkeimpänä niistä kunnollisen taloushallinnon rakentamista. Sitten hän siirtyi ”elefanttiin tässä huoneessa”.

Verhofstadt siteerasi tunnettua Unkarilaista kirjailijaa ja sanoi, että on kyseenalaista, olisiko hänen tekstejään voitu julkaista nykyisen medialain vallitessa.

Myös Dany aloitti sanomalla, että me vihreät pidämme Unkarista. Hän kertoi olleensa elämänsä ensimmäisen kerran mielenosoituksessa vuonna 1956 protestoimassa Budapestiin lähetettyjä Neuvostoliiton armeijan panssarivaunuja vastaan. Hän kertoi myös olleensa Viktor Orbanin kanssa taistelemassa Unkarin vapauden puolesta.

”Silloin ansaitsitte kunnioituksen, nyt teistä on tulossa Euroopan Chavez”, Dany heitti. Hän jatkoi kysymällä, mahtoiko Nixon pitää Watergate-paljastuksia tasapuolisina, tai Bush Abu Graig-paljastuksia. Pitääkö Berlusconi tasapuolisina hänestä uutisoituja asioita?

Keskustelun lopuksi käyttämässään puheenvuorossa Orbanin posket näyttivät punaisilta. Voin ymmärtää, että häntä harmitti, kun maan ensimmäinen EU-puheenjohtajakausi alkoi näin, mutta niin mkakaa kuin petaa. Orban väitti että Schulz ja kumppanit ovat ymmärtäneet lain aivan väärin ja että käytetyt puheenvuorot loukkaavat Unkarin kansaa. Schulz sai vielä tähän vastauspuheenvuoron ja sanoi, että kritiikki kohdistuu yhteen lakiin, ei kansaan.

Salin aplodit olivat hyvin jakautuneita puolueryhmien mukaan. Orbanille taputti vain EPP ja osa muusta oikeistosta. Schulzille ja muille Unkarin medialakia kritisoiville sen sijaan taputtivat liberaalit ja kaikki heistä vasemmalla istuvat, eli salin enemmistö.