Tulevaisuuden energiasheikit ovat uuden energiatekniikan osaajia

Pakina Lapin Radiolle 6.2.2008

Europarlamentin valiokunnat ja täysistunnot ovat kokoontuneet täydellä höyryllä loppiaisesta alkaen, mutta tällä viikolla on niin sanottu vaalipiiriviikko ja saamme olla kukin kotimaissamme.

Tammikuun lopulla EU:n komissio julkisti suurta mielenkiintoa herättäneen ilmasto- ja energiapakettinsa. Siihen viittasi jopa Suomen eduskunnan puhemies Sauli Niinistö eduskunnan avajaispuheessaan.

Komission ehdotukset tulevat nyt Europarlamentin ja EU:n ministerineuvoston käsittelyyn. Taustalla on EU-maiden pääministerien ilmastolupaus. Hehän päättivät viime vuoden maaliskuulla huippukokouksessaan että EU vähentää päästöjään vuoteen 2020 mennessä 30 %, jos kansainvälinen sopimus "Kioto kakkosesta" syntyy ja 20 % vaikka yksinkin. Samalla pääministerit sopivat, että uusiutuvan energian käyttö EU-maissa nostetaan viidesosaan kaikesta energian kulutuksesta, mikä tarkoittaa enemmän kuin kaksinkertaistamista nykytasosta. Komission tammikuisissa ehdotuksissa on siis kyse siitä, miten nämä asiat toteutetaan käytännössä.

Suomessa tuleva uusiutuvan energian tavoite ehdittiin leimata kohtuuttomaksi jo ennen komission ehdotuksen julkistamista. Mutta julkistamisen jälkeen arvostelu on ollut laimeampaa. EU-komission mukaan Suomen pitäisi lisätä uusiutuvan energian osuutta 9,5 %. Tämä lisäys on kaksi prosenttia vähemmän kuin EU-maissa keskimäärin.

Suomessa on toistettu toistamasta päästyään, että uusiutuvan energian osuus meillä on jo ennestään yksi Euroopan korkeimmista. Näin on. Mutta se johtuu kahdesta asiasta, meillä on vanhaa vesivoimaa ja lisäksi paperiteollisuus polttaa energiaksi suuret määrät puupohjaista prosessijätettä. Muiden uusiutuvien energiamuotojen kehittäjänä Suomi on jälkijunassa. Ruotsi ja Itävalta ovat meitä edellä jopa pellettilämmityksessä. Tuulivoiman suhteen Suomi on koko EU:n hännänhuippuja. Se ei johdu siitä, ettei meillä tuulisi, vaan siitä, että Suomessa uusiutuvan energian tukimuodot ovat Euroopan huonoimmat, vain Puolassa ja Maltalla ne ovat yhtä tehottomat.

Suomessa on vuosikaudet puhuttu ilmastonsuojelusta kuin kyseessä olisi suuri uhka ja paha peikko. EU:n komissio puhuu uudesta teollisesta vallankumouksesta, jonka kärkeen kannattaa pyrkiä. Olen samaa mieltä. Uusiutuvaa energiaa hyödyntävän tekniikan maailmanmarkkinat kasvavat hurjaa vauhtia, vastaavasti kuin kännykkämarkkinat 90-luvulla. Viime vuonna kasvu oli yli 30 % ja markkinoiden arvo oli 80 mrd euroa.

Ei tarvita kummoistakaan ennustajaeukkoa sen ymmärtämiseksi, että tulevaisuuden energiasheikkejä ovat uuden energiatekniikan osaajat. Siihen joukkoon teknologiamaa Suomenkin kannattaa pyrkiä. Valitettavasti olemme putoamassa kelkasta. Vuosituhannen vaihteessa suomalaisyritysten osuus tuulivoimatekniikan maailmanmarkkinoista oli yhtä iso kuin paperiteollisuutemme markkinaosuus omalla alallaan. Mutta sen jälkeen vienti Suomesta on jäänyt maailmanmarkkinoiden kasvusta jälkeen. Tämä johtuu juuri siitä, että emme ole aktiivisesti kehittäneet uuden energiatekniikan kotimarkkinoita.

Uuden energiatekniikan suhteen Suomi on siis toiminut täsmälleen päinvastoin kuin 90-luvulla toimimme kännyköiden suhteen.

Isoin kanto uuden energiatekniikan kaskessa on paperiteollisuus. Paperipatruunat pelkäävät, että uusiutuvan energian markkinoiden myötä puuraaka-aineelle tulee kilpailevia ostajia. Tämä on nähty myös Kemijärvellä, jossa Stora Enson johto on ilmoittanut, ettei myy Kemijärven tehdasta firmalle, joka tekisi Lapin puusta biopolttoainetta.

Sen lisäksi, että paperiteollisuus suhtautuu nihkeästi metsäenergian edistämiseen, se vastustaa myös tuulivoiman syöttötariffia eli tuulivoimalla tuotetun sähkön takuuhintaa. Se on käytössä useimmissa EU-maissa juuri siksi että se on osoittautunut tehokkaimmaksi uuden energiatekniikan tukimuodoksi. Paperiteollisuuden lobbaus on taustalla, kun Kokoomuspuolue hallituksessa vastustaa syöttötariffia. Minun mielestäni paperiteollisuudelle ei pidä antaa valtaa päättää Suomen energiatulevaisuudesta.

Hiilidioksidin päästökauppaan komissio ehdottaa suurta ja mielestäni tervetullutta muutosta. Nykyisestä jäsenmaiden hallitusten tekemästä päästökiintiöiden jaosta siirryttäisiin keskitettyyn jakoon koko EU:ssa, vuodesta 2013 alkaen. Tämä takaisi saman alan yritysten tasapuolisen kohtelun. Suomenkin teollisuus vaikuttaa tähän ehdotukseen tyytyväiseltä. Toinen keskeinen ja mielestäni hyvä uudistus on se, että sähköyhtiöt joutuisivat ostamaan kaikki päästöoikeutensa. Nykyisinhän sähköyhtiöt saavat melkein kaikki päästöoikeutensa ilmaiseksi, mutta ovat kuitenkin nostaneet sähkön kuluttajahintaa hiilidioksidin markkinahinnan varjolla. Juuri tästä syystä Fortum ja muut sähköyhtiöt lapioivat laariinsa jättimäisiä summia niin sanottuja windfall-voittoja. Tästä tulee loppu, jos komission ehdotus hyväksytään. Kun sähköyhtiöt joutuvat jatkossa ostamaan päästöoikeutensa, rahan saa valtio. Ja sillä rahalla valtio pystyy esimerkiksi korvaamaan energian hinnannoususta pienituloisimmille ihmisille aiheutuvat vaikeudet ja myös edistämään uusien energiatekniikoiden tutkimusta ja tuotekehittelyä, noin esimerkiksi.

Joku kysyy varmaan, miten päästöjen osto ja myynti vähentää päästöjä. No siten, että EU-alueen kokonaispäästömäärällä on yläraja, katto. Englanniksi päästökauppaa kutsutaankin nimellä "cap and trade". Päästöjen kokonaismäärästä osa jaetaan tuotannollisille teollisuudenaloille, kuten paperiteollisuudelle ja metallin valmistajille, ja osa myydään huutokaupalla sähköyhtiöille. Ja kuten sanottu, huutokaupan tulot menevät EU:n jäsenvaltioille.

Haluan kunnon talvet takaisin!