Tuleeko Hillarystä USA:n Tarja?

International Herald Tribune on melkein täynnä Hillaryn voittoa ja kyyneleitä, joiden spekuloidaan tuoneen hänelle voiton, ja Guardiankin melkein. Hesari kommentoi aika happamasti. Tulee tunne, että miestoimittajat haluaisivat nuoren miestähden. Lehdistä luen että USA:n media oli etukäteen niin vakuuttunut Obaman voitosta, että televisiokanavien toimittajat pitkän aikaa sivuuttivat New Hampshiren eri alueilta virtaavat äänestystulokset, joissa kaikissa Hillary johti.

Hillaryn kohdalla on vuosikaudet puhuttu siitä, ettei häntä USA:laisten enemmistö kuitenkaan tue. Mutta pidettiin Tarja Halosenkin mahdollisuuksia aivan täysin olemattomina, mutta valituksi vain tuli, ja hänestä tuli vielä päälle päätteeksi Suomen kaikkien aikojen suosituin presidentti. No, demokraattiehdokkaiden suhteen tilanne on onneksi se, että kauhugalleriavaihtoehtoa ei ole. Ja jos republikaanien ehdokkaaksi päätyy McCain, hänkään ei kuulu kauhugalleriaan, ainakaan ilmastonsuojelussa.

Hillaryn silmien kostumista vatvotaan tosi paljon, eri näkökulmista. Minun näkökulmani on se, että naispoliitikolta vaaditaan niin usein niin paljon suurempaa itsehillintää kuin miehiltä, muuten hänet leimataan hermoherkäksi itkupilliksi ja tunteilijaksi. Hillary on oppinut tämän läksyn hyvin. Mutta kun sen oppii, tulee leimatuksi tunteettomaksi robotiksi.

Maailman talousfoorumi WEF varoitti eilen, että kasvava epävarmuus finanssimarkkinoilla, mukaan lukien mahdollinen lama USA:ssa, ja kasvavat geopoliittiset jännitteet, voivat saada firmat ja hallitukset unohtamaan ilmastonsuojelun. Tämä on aiheellinen huoli. Mutta pidän aika merkittävänä sitä, että WEF varoittaa ilmastonsuojelun sivuuttamisesta.

Kauppalehdessä Stora Enson toimitusjohtaja Jouko Karvinen vakuuttaa, että ”ei taivu poliitikkojen edessä”. Karvisen argumentointi perustuu siihen, että Lapin puu ohjataan firman Kemin ja Oulun tehtaisiin. Minä kysyn, millä oikeudella Karvinen katsoo firmansa sanelevan sen, kenelle valtio myy Lapin puun?