Toivoa Cancunista

Meksikon Cancunissa päättyi viime viikon lopulla kansainvälinen ilmastoneuvottelu. Tulos oli parempi kuin viime vuonna Kööpenhaminassa.

Mutta eivätkö paukkupakkaset ole osoittaneet huolen ilmastonmuutoksesta ihan turhaksi?

Ilmasto on eri asia kuin sää. Sitäpaitsi maapallon keskilämpötilan nousu ei tarkoita, että kaikkialla lämpenee, ainakaan tasaisesti.

Viime kuussa Journal of Geophysical Research julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan ilmastonmuutos voi jopa lisätä meillä kylmiä talvia.

Miten se on mahdollista? Saksalaisen Potsdam-instituutin tutkija Vladimir Petoukhov havaitsi, että talvi 2005-2006 oli kylmä ja samaan aikaan Barentsin merellä Norjan ja Venäjän pohjoispuolella oli poikkeuksellisen iso sula.

Petoukhov analysoi asiaa ja havaitsi, että kun pohjoiset meret eivät ole normaaliin tapaan jäässä, avovesi lämmittää veden yläpuolella olevaa ilmakerrosta. Tämä muuttaa voimakkaasti ilmavirtauksia. Kylmien talvien todennäköisyys Euroopassa ja Pohjois-Aasiassa voi nousta kolminkertaiseksi. Jossain vaiheessa jään sulamisen edetessä talvet voivat muuttua taas lämpimiksi.

Vaikka viime ja tämä talvi ovat meillä olleet kylmiä, niin näin ei ollut kaikkialla. Grönlannissa on ollut poikkeuksellisen leutoa. Koko maapallolla viime talvi oli poikkeuksellisen lämmin. Juuri päättynyt vuosikymmen oli kaikkein lämpimin sen jälkeen kun lämpötilamittaukset 1800-luvun puolivälissä aloitettiin. Ja tästä vuodesta on kaiken kaikkiaan tulossa yksi mittaushistorian lämpimimmistä.

Cancunin neuvottelujen alla odotukset olivat matalalla, lässähtihän viime vuoden joulukuussa Kööpenhaminassa pidetty kokous pahan kerran. Viime vuonna tavoiteltiin kattavaa kansainvälistä ilmastosopimusta, koska nyt voimassa oleva Kioton sopimuksen ensimmäinen kausi päättyy vuoteen 2012.

Sen sijaan viime vuonna saatiin aikaan vain löysähkö "Copenhagen Accord" eli "Kööpenhaminan yhteisymmärrys". Sen hyvä puoli on, että ensimmäistä kertaa kaikki merkittävät maat ilmoittivat itselleen päästövähennystavoitteen vuodelle 2020. Huono puoli on, että asiasta ei tehty virallista päätöstä. Sen esti kourallinen maita, joukossa Sudan, Kuuba, Venezuela, Tuvalu ja Bolivia.

Nyt Cancunissa kyettiin virallistamaan Kööpenhaminan tulokset. Toisin sanoen maiden Kööpenhaminassa antamat päästövähennyslupaukset on nyt kirjattu viralliseksi YK-päätökseksi.

Lisäksi saatiin sovittua myös uusia asioita. Cancunin kokous totesi että ilmastonmuutos pitää kyetä hillitsemään alle kahden asteen verrattuna siihen, mitä oli ennen teollistumista. Tämä on ollut EU:n tavoitteena jo vuodesta 1996, mutta nyt tämä tuli ensimmäistä kertaa hyväksytyksi YK-tasolla.

Cancunin kokous totesi myös, että Kööpenhaminassa annetut päästölupaukset eivät riitä suitsimaan ilmastonmuutosta kahden asteen alapuolelle ja kehotti teollisuusmaita tiukentamaan päästösitoumuksiaan.

EU:n tulisikin nyt mielestäni tehdä päätös oman päästövähennyksensä tiukentamisesta 20 prosentista 30 prosenttiin. On nimittäin käynyt selväksi, että 20 prosentin vähennys vuoteen 2020 mennessä saadaan aikaan ilman erityisempiä uusia toimia. Jos haluamme kirittää omaa osaamistamme uusissa puhtaissa energiateknologioissa, tarvitsemme haastavamman ilmastotavoitteen.

Cancunin kokouksessa sovittiin myös rahastosta, jolla autetaan kehitysmaiden ilmastotoimia sekä sademetsien suojelutoimista.

Loppuvaiheissa nähtiin vähän draamaa. Meksikon ulkoministeri Patricia Espinosa sai useat pitkät aplodit seisomaan nousseilta osanottajilta julkaistuaan kompromissitekstin, jota oli hierottu lukemattomissa pienemmissä ryhmissä. Mutta sitten Bolivian edustaja esitti vastalauseen.

Bolivia sanoi ehdotetun kompromissin olevan aivan liian lepsu. Bolivia siis ajoi "kaikki tai ei mitään" -linjaa ja oli tosiaan valmis valitsemaan "ei mitään", kun ei saanut kaikkea.

Ilmastoneuvotteluissa on noudatettu käytäntöä, että yksikin maa pystyy kaatamaan sovun. Juuri siksi neuvottelut ovat edenneet äärettömän pitkäpiimäisesti. Presidentti Bushin aikana USA esti vuosikausien ajan jopa sen, että edes alettaisiin neuvotella vuoden 2012 jälkeisestä ilmastosopimuksesta.

Noin puoleen yöhön venyneessä täysistunnossa melkein kaikki muut sanoivat kannattavansa sopua. Sitten palattiin työryhmiin. Niissä useiden tuntien ajan muut toistivat Bolivialle, että yksi maa ei nyt kerta kaikkiaan voi kaataa päätöstä, jota kaikki muut haluavat. Suunnilleen aamuseitsemältä ministeri Espinosa nuiji päätöksen pöytään.

Kansainväliset ilmastoneuvottelut etenevät siis, mutta tuskallisen hitaasti. Onneksi oikeiden tekojen tasolla näyttää paremmalta. YK:n ympäristöohjelman eli UNEP:in johtaja Achim Steiner, jonka europarlamentaarikkojen ryhmä tapasi, sanoi, että lukemattomat maat, kaupungit, kunnat ja firmat toimivat ikäänkuin seuraava ilmastosopimus olisi jo voimassa.

Esimerkiksi Kiinasta on tullut yksi maailman suurimmista uusiin energiateknologioihin investoijista, viime vuonna siellä käynnistettiin tuulivoimaa enemmän kuin missään muussa maassa, keskimäärin yksi uusi tuulivoimala joka tunti. Etelä-Korea on päättänyt viherryttää energiataloutensa ja katsoo olevan maan oma etu kehittää osaamistaan näillä aloilla.

Koko maailmassa investoitiin viime vuonna uusiin energiatekniikoihin enemmän kuin fossiilisiin polttoaineisiin ja ydinvoimaan yhteensä.

Euroopan parlamentti kantoi tällä viikolla oman kortensa ilmastonsuojelun kekoon, kun se totesi, että EU:n pitäisi asettaa itselleen sitova 20 prosentin energiansäästötavoite. Parlamentti vertasi tätä Nabucco-kaasuputkeen, jota on kaavailtu vedettäväksi Keski-Aasiasta Eurooppaan ja totesi 20 prosentin energiansäästön vastaavan samaa energiamäärää, jonka 15 Nabucco-kaasuputkea kuljettaisi.

Tämä on mielestäni hyvä vertaus. Kaikki se mitä teemme fiksujen, energiaa säästävien ratkaisujen käyttöönottamiseksi, vähentää riippuvuuttamme niistä, jotka ovat öljy- ja kaasuhanojen toisessa päässä.

Pakina Lapin radiossa 15.12.2010