“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Toiviainen mottaa MOTin

Europarlamentissa juhlitaan tällä viikolla Berliinin muurin murtumisen 20-vuotisjuhlaa. Parlamenttirakennuksen eteen Luxembourgin aukiolle on tuotu palasia Berliinin muurista. Tänään alkavassa minitäysistunnossa puhuu Vaclav Havel, yksi rautaesiripun romahtamiseen johtaneen poliittisen muutoksen ikoneista.

Mutta mieli tekee vielä palata maanantaiseen MOT-ohjelmaan. Alla linkki, jossa toimittaja Pasi Toiviainen käy läpi MOT-ohjelman asetelmassa toimittaja vastaan toimittaja. Suosittelen.

http://ohjelmaopas.yle.fi/artikkelit/tiede/tiede-blogit/kuumat-paikat/mot-%E2%80%93-lansimaisen-elamanmuodon-asialla

Ja pannaanpa toinenkin linkki, ja siitä poimittu sitaatti. “Climateaudit” -nettisivulla kollegani Eija-Riitta Korhola kiittelee MOT-ohjelman toimitusta:

Eija-Riitta Korhola:
November 9th, 2009 at 4:19 pm

After seeing the document I can only congratulate the MOT-team and hope for a quick translation available. As a European legislator I think we should think twice before we continue our climate actions in Copenhagen; the efforts so fare have been more or less exporting pollution and importing unemployment, without any proper results.

http://www.climateaudit.org/?p=7650#comment-365107


Illansuussa vielä vähän väläyksiä viikon juhlateemasta parlamentissa. Iltapäivän täysistunnon aluksi näytettiin välähdyksiä uutiskuvista. Kun tulin saliin, kuvat näyttivät Unkarin kansannousua vuonna 1956, vähän sen jälkeen tulivat Kennedyn kuuluisat sanat (Berliinin muurin pystyttämisen jälkeen), “Ich bin ein Berliner”, Puolan Solidaarisuus-liike, Vaclav Havel, Berliinin muurin murtuminen, Romanian vallankumous. Kun puolalainen puhemiehemme Jerzy Buzek kutsui Vaclav Havelin puhumaan, näytti että puhemiehen oli vaikea pidätellä liikutustaan.

Havelin puhuessa ajattelin, että tämä Vaclav on kyllä tosi paljon parempi kuin kaimansa, Tšekin nykyinen presidentti Klaus.

Havel sanoi, että ne jotka toimivat sirpin ja vasaran alla, olivat halukkaita ottamaan nationalismin uudeksi lipukseen, minkä näimme entisessä Jugoslaviassa. Jos tämä porukka olisi saanut vallan muuallakin itäisessä Keski-Euroopassa, se olisi heijastunut läntisenkin Euroopan kehitykseen. Havel mainitsi myös, että nykyhetken suurimpia kysymyksiä on, elämmekö tulevien sukupolvien kustannuksella. Hän vaati EU-lainsäädäntövallan siirtämistä kokonaan Euroopan parlamentille, siis pois EU-maiden hallituksilta, nehän edustavat toimeenpanovaltaa. (Nythän useimmat EU-lait säädetään parlamentin ja hallituksia edustavan ministerineuvoston yhteispäätöksinä.) Havel peräänkuulutti EUlle perustuslakia, “jonka lapsikin voisi ymmärtää”. Lukuisia yksityiskohtia sisältävät tuhannet sivut voisivat olla perustuslain liiteteksti. “Varsinaisen” perustuslain keskeiseksi osaksi kuuluisi Havelin mielestä EUn perusoikeusasiakirja.

Myös käytävällä, jota myöten istuntosaliin kuljetaan, on valokuvanäyttely viikon teemasta. Siinä on kuuluisa kuva Neuvostoliiton lipun nostamisesta Berliinin valtiopäivätalon katolle, Solidaarisuus-liikkeen johtaja Lech Walesa, unkarilaisia mielenosoittajia vuonna 1956 heittämässä roviolle neuvostopropagandaa myyvän kirjakaupan opuksia, ynnä muuta. Katseltuani tätä näyttelyä huomioni kiintyi vastapäisessä tilassa olevaan näyttelyyn. Siinä oli kuvia kansallispukuisista hymyilevistä nuorista ihmisistä. Ajattelin, että muistuttaapa kovasti neuvostoaikojen “sosialistisen realismin” kuvastoa. Mentyäni lähemmäksi huomasin, että juuri siitä oli kyse, näyttely esitteli “kansojen ystävyyden yliopistoa” Venäjällä. Ei varmaan ole sattuma, että meppi Jiří Maštalka on valinnut juuri tämän viikon sponsoroimansa näyttelyn ajankohdaksi. Luin hänen CV:stään, että hän on muun muassa toiminut Böömin ja Määrin kommunistipuolueen työvaliokunnan jäsenenä ja Tšekkoslovakian parlamentin jäsenenä. Entinen kommunistipamppu siis on järjestänyt tämän viikon juhlateemalle eräänlaisen vastanäyttelyn.