Tobin-vero on tulossa – vihdoin viimein!

Harvoin olen ollut yhtä ilahtunut kuunnellessani EU-komission puheenjohtajan puhetta kuin tänään. Barroso ilmoitti EU-parlamentin täysistunnolle, että komissio on hyväksynyt virallisen lakiehdotuksen finanssitransaktioverosta. Kyseessä on sama asia kuin ns. Tobin-vero, jota Nobel-palkittu taloustieteilijä James Tobin ehdotti jo 1970-luvulla.

Tobin-veron idea on, että valuutta- ja arvopaperikaupoista peritään pieni vero, alle prosentin. Se ei juuri tuntuisi yksittäisessä ostossa ja myynnissä, mutta kun kauppoja tehdään paljon, verokertymästä tulisi tuntuva.

Veron tarkoitus ei kuitenkaan ole pelkkä rahankeruu, vaan myös finanssimarkkinoiden vakauttaminen. Yksi syy siihen, että finanssimarkkinat heittelehtivät niin voimakkaasti ja samalla heiluttavat kansantalouksia, yrityksiä, työpaikkoja ja ihmisten elämää, on se, että markkinoilla tehdään niin paljon nopeita, edestakaisia ja spekulatiivisia kauppoja. Näitä pienikin vero hillitsisi.

Vihreät ja monet globaalia oikeudenmukaisuutta ajavat kansalaisjärjestöt ovat ajaneet Tobin-veroa jo kauan. Pankki- ja finanssiala – yllätys yllätys – on sitä vastustanut. Ei ole kauaakaan siitä, kun reaalipoliitikkoina itseään pitävät katsoivat veron täysin mahdottomaksi. Ei siksi, että se olisi huono idea, vaan siksi, että sitä ei ikinä pystyttäisi ajamaan läpi.

Syksyn 2008 finanssiromahdus muutti tilanteen. Lehman Brothersin konkurssista alkanut myllerrys oli romahduttaa koko kansainvälisen rahoitusjärjestelmän. Jos tämä olisi tapahtunut, lukemattomien yritysten olisi pitänyt panna lappu luukulle ja asuntovelkaiset perheet olisivat voineet joutua mieron tielle.

Romahduksen estämiseksi maailman maat joutuivat pikapikaa pulittamaan tuhansia miljardeja pankkitukea. ”Isojen poikienkin” oli tunnustettava, että finanssialan sääntöjä pitää tiukentaa. Alan oli annettu kerätä huimia pikavoittoja rakentamalla korttitaloa. Kun se romahti, se kaatui veronmaksajien syliin. Voitot jäivät yksityisiksi. Tobin-verosta alettiin puhua uudella tavalla, muun muassa G20-maiden huippukokouksissa.

Veroon on ainakin kolme perustetta. Jotta valtiot pystyisivät kustantamaan koulut, terveyskeskukset ja toimivan yhteiskunnan, tarvitaan verotuloja. Toiseksi verolla voidaan hillitä spekulatiivisia kauppoja ja estää tulevaisuuden korttitaloja. Kolmanneksi kyseessä on eräänlainen vakuutusmaksu. Pankkeja ja finanssiyrityksiä tarvitaan. Mutta kuten on nähty, ne voivat myös kasata suuria riskejä, joiden realisoituessa syyttömät kärsivät ja veronmaksajat maksavat. On ihan oikein, että finanssiala maksaa enemmän veroja kuin ennen.

Muutama kuukausi sitten pitkä lista huipputaloustieteilijöitä otti kantaa finanssitransaktioveron puolesta. Se, että EU-komissio on nyt tehnyt asiasta lakiehdotuksen, ei vielä tarkoita että asia olisi kirkossa kuulutettu.

Ennen Barroson puhetta olin pohjoismaisten meppien aamiaisella, jossa ruotsalainen ja tanskalainen rahamarkkina-asiantuntija vastustivat sekä Tobin-veroa että komission kaavailemia finanssialan sääntöjen tiukennuksia. Perusteluksi he esittivät muun muassa, että euron kriisi ei ole finanssikriisi vaan muutaman valtiontalouden velkakriisi.

He unohtivat, että Kreikkaa lukuun ottamatta muiden liemessä olevien euromaiden talousvaikeudet juontavat juurensa valtavaan pankkitukeen, jota valtiot maksoivat syksyn 2008 romahduksen takia. On selvä, että pankki- ja finanssilobbarit tekevät kaikkensa pitääkseen kiinni saavutetuista eduistaan.

Tämän aamun Financial Times kirjoittaa, että Tobin-vero hyödyttää niitä, jotka haluavat sijoittaa pitkällä aikavälillä turvallisesti. Näihin kuuluvat myös　meidän kaikkien eläkevaroja hoitavat rahastot. Vero haittaa lähinnä niitä, jotka haluavat spekuloida ja tienata pikavoittoja nopeilla kaupoilla.