Teollisuuslobbareille tietovuotoja suoraan neuvottelujen ytimestä
Tänään Europarlamentissa paljasti tapaus, joka näyttää jäävuoren huipun, tai ehkä vain jäävuoren huipun kärjen, siitä miten pitkälle päätöksenteon ytimeen teollisuuslobbarien lonkerot saattavat ulottua.
Europarlamentin kausihan lähenee loppuaan ja todella monesta asiasta käydään loppusuoran neuvotteluja.
Itse olen tällä viikolla ollut neuvottelemassa muun muassa EU:n ympäristömerkin ja energiamerkinnän sekä ekodesign-direktiivin uudistamisesta ja myös siitä, miten entisestään tiukennetaan direktiiviä jolla suojellaan yläilmakehän otsonikerrosta eli poistetaan käytöstä otsonikerrosta heikentäviä aineita.
Tällä viikolla yksi vihreän ryhmän valpas työntekijä huomasi, että parlamentin teollisuusvaliokunnan sihteeristön jäsen oli lähettänyt ekodesign- ja ympäristömerkkipäätösten kompromissiehdotuksia ja äänestyslistoja kemian teollisuuden ja elintarviketeollisuuden EU-lobbausorganisaatioille.
Teollisuuslobbareitahan vilisee parlamentin käytävillä kuin Vilkkilässä kissoja, ja he yleensä löytävät meppejä, jotka ajavat heidän muotoilemiaan ehdotuksia.
Monituisissa neuvottelutilanteissa olen saanut sen vaikutelman, että tietyt mepit ottavat ohjeensa suoraan teollisuuslobbareilta. Erityisen paljon tällaisia meppejä on EPP-ryhmässä (johon mm Suomen kokoomuslaiset kuuluvat), mutta on heitä myös liberaaleissa ja demareissa, ja vasemmistossakin jokunen. Mutta se on uutta, että jopa valiokuntasihteeristö voi lähettää teollisuuslobbareille viime vaiheen neuvottelujen sanamuotoehdotuksia ja äänestyslistoja. Äänestyslistan lähettäminen tarkoittaa, että lobbarille ojennetaan suorastaan tarjottimella mahdollisuus lähettää mepeille yksityiskohtaiset nuotit siitä, mitä ehdotuksia pitää kannattaa ja mitä vastustaa.
Ekodesign-asiassa kemian teollisuus on vastustanut sitä, että direktiivin sovellutusalaa laajennetaan. Nykyinen ekodesign-direktiivi antaa EU:n komissiolle valtuudet asettaa energiatehokkuusrajoja energiaa kuluttaville laitteille. Juuri tämän direktiivin nojalla komissio päätti jokin aika sitten rajoittaa televisioiden ja tietokoneiden ja muiden elektroniikkalaitteiden valmiustilakulutuksen korkeintaan yhteen wattiin, ja poistaa kaupoista sähkösyöpöimmät lamppumallit ensi syyskuusta alkaen. (Näillä päätöksillä leikataan EU:n vuotuisia hiilidioksidipäästöjä kymmenillä miljoonilla tonneilla.)
Laajennus ulottaisi direktiivin koskemaan muun muassa rakennusten osia, kuten ikkunoita ja lämpöeristeitä. Jos se hyväksytään, komissio saa valtuudet asettaa alarajat myös niiden lämmöneristyskyvylle, eli pahiten lämpöä harakoille haaskaavien ikkunoiden ja lämpöeristeiden myynti voitaisiin kieltää. Tätä kemian teollisuus vastustaa.
Ympäristömerkin osalta taas kemian teollisuus vastustaa sitä, että ympäristömerkki rajattaisiin koskemaan vain sellaisia tuotteita, joissa ei ole syöpää, geenimuutoksia tai hedelmättömyyttä aiheuttavia kemikaaleja, tai pysyviä ja elimistöön kertyviä terveydelle haitallisia aineita. Elintarviketeollisuus taas vastustaa ympäristömerkin ulottamista ruokaan.
Nyt siis teollisuuden lobbausjärjestöille on lähetetty kompromissiehdotukset, joita poliittiset ryhmät viime vaiheen neuvotteluissa käsittelevät sorvatessaan lopullisia sanamuotoja. Eikä kyse ole mepistä, joka itse on tehnyt sen valinnan, että haluaa kulkea teollisuuslobbarien talutusnuorassa. Ei, vaan neuvottelujen sisäpiiritietoa on vuodettu teollisuuslobbareille suorastaan virkatyönä, valiokunnan sihteeristön jäsen on tehnyt sen.
En ole kuullut, että esimerkiksi ympäristö- ja kuluttajajärjestöille tai ammattiliitoille tarjottaisiin vastaavaa palvelua.
Olisipa tosi mielenkiintoista tietää, miten yleistä se on, että teollisuuslobbarit pidetään suorastaan virkatyönä tietoisina siitä, mitä viime vaiheen neuvotteluissa tapahtuu. Jos tätä tapahtuu parlamentissa, sitä todennäköisesti tapahtuu myös komissiossa.
Tämäkin tapaus osoittaa, miten tärkeää olisi saada nykyistä selkeämmät säännöt ja rajat lobbaukselle. EU:ssahan lobbauksen säätely on paljon lepsumpaa kuin USA:ssa, ja se on meille eurooppalaisille häpeä.
Guardian-lehti, jota usein luen kotimatkalla, kertoo yhdysvaltalaisen senioridiplomaatin arvioivan, että Pakistan on USA:lle ja ylipäänsä maailmanrauhalle isompi uhka kuin Afganistan. En epäile tätä, Pakistan on iso maa, jolla on ydinase, ja radikaali-islamilla on siellä iso vaikutusvalta.
Tekniikka ja talous-lehti kertoo Areva-yhtiön arvioivan Olkiluodon rakenteilla olevan kolmosvoimalan kustannuksiksi 4,7 mrd euroa. Jos Areva joutuu lisäksi maksamaan TVO:n vaatiman viivästyskorvauksen 2,4 mrd €, Arevan laskuksi tulee 7,1mrd €, kun laitoksen kauppahinta oli 3,2 mrd €. Arevan todelliset kustannukset tulisivat siis olemaan yli kaksinkertaiset sen saamaan kauppahintaan verrattuna. Taitaa Ranskan valtion antama vientitakuu tulla tosi tarpeeseen. Ja omaan arvoonsa jäävät ne lupaukset, että voimalan rahoitus on täysin bisnespohjalla, veronmaksajien kukkarolle ei tulla.