Takaisin sivilisaatioon

Tuhkanlaskuseremonian jälkeen muut palasivat takaisin, mutta Jukka ja minä jatkoimme vaellusta. Säiden oli ennustettu kaunistuvan, mutta kattia kanssa, joka päivä satoi ainakin jonkin aikaa. Koskaan ennen meidän yhteisille vaelluksillemme ei ole sattunut näin kurjaa säätä. Kävelimme laiskasti, vain muutaman kilometrin päivämatkoja, Askasjoelle, jonka varrella yövyimme parissa paikassa.

Jorma oli tietysti mielessä monet kerrat, varsinkin Jukalla, joka on hänen kanssaan vaeltanut Pulmankijoen ja sen sivujokien maisemissa lukemattomia kertoja. Minä huomasin miettiväni monet kerrat, miltä Jormasta talvisin mahtaa tuntua, kun joki on jäässä, tuntui julmalta että hänen tuhkansa on jään alla. Tiesin että tällaiset mietteet ovat ihan irrationaaleja, mutta silti tämä ajatus vaivasi minua.

Tuuli oli maininnut moneen kertaan Askasjoen putouksista. Sanoin Jukalle, että haluan nähdä ne. Jukka ei ole koskaan vienyt minua katsomaan niitä, koska siinä kohtaa jokea ei saa kalastaa. No, sain tahtoni perille, ja kyllä olivat komeat, kannatti kävellä sinne. Totta puhuakseni nämä putoukset ovat yksi upeimmista paikoista, joita olen koskaan Suomessa nähnyt. Mutta aika hankalan matkan päässä, ei mikään varsinainen turistirysä.

Kurjan sään takia Jukka olisi lähtenyt takaisin jo sunnuntaina, mutta kinusin että jollakin minulle uudella paikalla pitää leiriytyä. Kävelimme järville, joihin Jukka tiesi istutetun rautua. Ilmatieteen laitoksen tekstiviestiennuste lupasi puolipilvistä ja illaksi kirkastuvaa. Sen sijaan illansuussa alkoi taas sataa. Jukka sai järvestä komean raudun, mutta päätimme että nyt riittää, maanantaina kävelemme autolle.

Aamulla soitin kivaksi Utsjoen hotelli Luossajohkaan ja varasin huoneen seuraavaksi yöksi. Läksimme kävelemään kohti autoa. Tänään olikin sitten reissun ensimmäinen aurinkoinen ja lämmin päivä. Kävellessä yksi riekkopari pyrähti lentoon. Riekot eivät siis ole aivan totaalisesti hävinneet, kuten Pekka alkumatkasta oli väittänyt, mutta totta on, että niitä näkyi meidänkin reissullamme poikkeuksellisen vähän.

Hotellilla pääsimme rantasaunaan. Kuten aina, vaelluksen jälkeen tuntui taivaalliselta päästä saunaan ja sieltä pulahtamaan kylmään jokeen. Olemme mielistyneet hotelli Luossajohkaan, koska olemme saaneet sieltä hyvää ruokaa. Niin saimme nytkin, vaikka kokki on kuulemma uusi.