Suomi-kiiltokuva ammuttiin rikki Jokelassa
Europarlamentin rakennuksen ”pääristeyksessä”, kolmannen kerroksen kahvilan vieressä, kaksi tiibetiläistä munkkia teki värillisistä hiekoista koostuvaa mandalaa. Välillä munkit istuivat rukoilemassa tiibetinkielistä puolilaulavaa rukousta.
Mandalan tekemisen täytyy vaatia uskomatonta kärsivällisyyttä. Kärsivällisyyden kehittäminen lieneekin koko homman päätarkoitus, valmis mandala saa olla olemassa vain vähän aikaa ja sitten se tuhotaan. Ehkä se symboloi ihmiselämän katoavaisuutta. Rajumman muistutuksen katoavaisuudesta sain lounasaikaan pidettyyn kuulemistilaisuuteen, jonka aihe oli biotekniset patentit. Tilaisuudessa kiisteltiin siitä, saako ihmisalkioista tehtyjä kantasoluja patentoida. Ihmisalkion kaupallinen käyttö on nimittäin EU-lailla kielletty.
Kesken keskustelun tuli Yleisradion tekstiviesti, joka kertoi: ”Jokelan lukiossa Tuusulassa on sattunut ampumavälikohtaus. Poliisin mukaan koulun oppilas on ampunut koulurakennuksessa. Uhreista ei ole tietoa.”
Sen jälkeen alkoi sataa lisää tekstiviestejä, joissa tiedot tarkentuivat.
Ensimmäinen ajatukseni tästä järkyttävästä uutisesta oli, että nyt pursuu esiin se stressi, jossa huippusuorittaja-Suomi on elänyt yli kymmenen vuotta, 90-luvun alun lamasta alkaen.
Suomi on kuin kuminauha, jota on vedetty tiukemmalle, sitten vielä tiukemmalle ja yhä vielä vain tiukemmalle. Joka puolella on leikattu ja säästetty, henkilökuntaa on vähennetty. Niin firmoissa kuin julkisen sektorin työpaikoissa toimitaan liian vähällä henkilökunnalla. Koko ajan joka puolella vaaditaan ihmisiä olemaan yhä vain entistä tehokkaampia. Samalla kasvavat stressioireet, Suomi alkaa olla maailmanmestari myös unettomuustilastoissa, mieliala- ja unilääkkeiden käyttö kasvaa hurjaa vauhtia. Tässä stressissä lasten pahoinvoinnin heikot signaalit jäävät jalkoihin. Niinpä pahoinvointi saa jopa väkivaltaisia muotoja.
Tämä ei ole siis mikään analyysi, tämä on vain ensimmäinen ajatus, joka tuli mieleen järkyttävän uutisen jälkeen.
Iltapäivällä johdin puhetta tilaisuudessa, jonka aiheena olivat EU-rahoituksella toteutettavat ympäristölle haitalliset tie- ja infrastruktuuriprojektit. Esille tuli paljon mielenkiintoista, mutta oli tietenkin tosi vaikea keskittyä, kun Jokelan tapahtumista tuli koko ajan lisää tietoja. Järkyttyneet avustajani etsivät lisää tietoja netin kautta.