“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Suomeen!

Aamulla olin palaverissa, jossa ryhmä Itämeren suojelua ajavia meppejä keskusteli komission virkamiesten kanssa laivaliikenteen rikkipäästöjen vähentämisestä Itämerellä. Muuta en sitten tänään juuri ehtinytkään tehdä, paitsi pakata Suomeen lähtöä varten. Onneksi muistin, että pitää pakata myös Strasbourgiin syyskuun alussa lähtevä arkku. Minähän en tule elokuun lopulla Brysseliin, koska vihreä ryhmä pitää ”kesäyliopiston” Frankfurt an der Oderissa Saksassa.

Matkalla lukemissani lehdissä oli hauskan ristiriitaisia kommentteja EU:n ilmastopolitiikasta. International Herald Tribunen pääkirjoitus kehuu europarlamentin ympäristövaliokunnan viimeviikkoista päätöstä, jossa vaaditaan että liikenteen uusiutuvasta energiasta vähintään 20 % pitää tulla muista lähteistä kuin sellaisista, jotka kilpailevat ihmisten ruoan kanssa. Lehti kysyy, milloin USA tulee vastaavalla tavalla järkiinsä biopolttoaineiden suhteen. Washington Post taas haukkuu otsikolla “Emissions Hijacking”. EU:n päättämää lentoliikenteen liittämistä päästökauppaan ja erityisesti sitä, että päästörajoitukset tulevat koskemaan kaikkia EU-alueelle saapuvia ja sieltä lähteviä lentoja lentoyhtiön kansallisuudesta riippumatta. Lehti marmattaa siitä, että tällaista päätetään aikana, jolloin öljyn hinta nousee ja uumoilee USA:n ja muiden maiden vievän EU:n kansainväliseen tuomioistuimeen. ”Se voi olla ainoa tapa estää eurokraatteja romuttamasta koko alaa.”

Minua hymyilytti. Ainakin EU:n päätös lentoliikenteen päästökaupasta pakottaa vastahankaisimmatkin jenkit huomaamaan EU:n ilmastopolitiikan.

Brittilehti Guardian taas kirjoittaa USA:n tulevasta ilmastolinjasta vertailemalla presidenttiehdokkaiden Osaman ja McCanen ympäristöansioita. McCain on yksi ensimmäisistä, joka kiinnitti kongressissa huomiota ilmastonmuutokseen. Hänen päästökauppamallissaan jaettaisiin teollisuudelle päästöoikeudet ilmaiseksi. Hän vähentäisi USA:n päästöjä 65 % vuoteen 2050, kannattaa ydinvoimaa ja öljynporausta merellä. Obama, toisin kuin McCane on tullut paikalle senaatin keskeisiin ympäristöäänestyksiin vaalikampanjankin aikana. Hänen päästökauppamallissaan firmat joutuisivat ostamaan päästöoikeutensa. Hän lupaa vähentää päästöjä 80 % vuoteen 2050, asettaisi autoille asteittain tiukkenevat bensapihiysnormit, vaatisi sähköyhtiöitä tuottamaan uusiutuvilla neljänneksen sähköstään vuoteen 2025. Hänen ympäristöheikkoutenaan on etanolinen suosiminen, hänellä on yhteyksiä bioetanolibisnekseen.

International Herald Tridube taas kirjoittaa, että McCainin isoista rahankerääjistä monilla on yhteyksiä lobbausfirmoihin. Noin viidesosa niistä jotka ovat keränneet hänelle rahaa yli 500 000$, ovat töissä lobbausta harjoittavissa firmoissa. Tämä tietysti haiskahtaa siltä, että McCainin vaalikampanjarahasta isompi osa tulee isoilta firmoilta kuin Obaman.

Brittihallitus on päättänyt siirtää maan julkisen sektorin ripeällä aikataululla energiapiheihin tietokoneisiin, jotka muun muassa sammuvat oltuaan tietyn ajan käyttämättöminä. Erinomaista! Alkuviikosta julkistettiinkin raportti, jonka mukaan Britannian valtion virastot ja laitokset eivät ole vähentäneet päästöjään siten että saavuttaisivat vuodelle 2012 asetetun 12,5 %:n päästövähennystavoitteen. Voi kun Suomen valtio edes asettaisi valtion virastoille ja laitoksille päästövähennystavoitteen! Ja voi kun Suomen valtio – ja mielellään tietysti myös kunnat – päättäisivät suosia markkinoiden energiapiheimpiä laitteita, tietokoneita ja muita. Mutta kummastakaan ei Suomessa edes keskustella, me olemme niin tuudittautuneita uskomaan omaan erinomaisuuteemme.