Sopu laittomasti hakatun puutavaran kiellosta hyvin lähellä

Tapahtumien hektisessä virrassa tuntuu tavan takaa vaikealta irrottaa aikaa siitä raportoimiseen. Tänään oman päiväni töiden ja kokousten listalla on ollut muun muassa Mankala-mallia, öljyhiekkaa, EUn GMO-politiikan muutoksia koskevia keskusteluja terveyskomissaarin kanssa ja tulevaa ilmastopolitiikkaa koskevia keskusteluja EU-komission edustajien kanssa.

Kirjoitan tätä illalla täysistuntosalissa odottaessani puheenvuoroani Itämeren Bonus-tutkimusohjelmasta.

Päivän kuluessa saimme tietää, että EUn ministerineuvosto on suurimmalta osin hyväksynyt parlamentin viime viikon neuvottelussa esittämät viimeiset vaatimukset asiassa, jonka raportööri olen ja joka koskee sitä, miten EU sulkee markkinansa laittomasti hakatulta puulta ja siitä valmistetuilta tuotteilta. Olemme siis hyvin lähellä sopimusta lopullisesta EU-asetuksen tekstistä. Asia varmistuu todennäköisesti huomenna.

Mukava uutinen oli myös se, että Suomen eduskunnan ympäristövaliokunnan enemmistö äänesti ehdotettuja ydinvoimalupia vastaan. Hyvä, edes ympäristövaliokunnan enemmistö näkee ydinvoimalobbarien viherpesupropagandan taakse.

Aamupäivällä parlamentin täysistunto keskusteli muun muassa omistajakuljettajien työajasta ja elintarvikkeiden ravintosisältömerkinnöistä. Äänestykset näistä asioista ovat huomenna.

Ravintosisältömerkintäasetuksen kohdalla tiukin keskustelu käytiin niin sanotusta liikennevalomallista, joka tarkoittaisi vihreää, keltaista tai punaista värikoodia valmiselintarvikkeen rasva-, sokeri- ja suolasisällöstä kertovan numeroarvon taakse. Tutkimusten mukaan tämä olisi kuluttajien kannalta havainnollisin tapa antaa yleisarvio tuotteen terveellisyydestä tai epäterveellisyydestä. Vihreiden varjoraportööri Carl Schlyter esitti mielestäni hyvän pointin, jos olemme säätäneet värikoodit jääkaappien ja muiden kodinkoneiden energiankulutukselle, miksi olisi vähemmän tärkeää informoida kuluttajia elintarvikkeiden sisällöstä vastaavalla helposti ymmärrettävällä tavalla. Carl kritisoi myös alkoholille esitettyä poikkeusta, eli alkoholijuomien kalorimääriä ei edelleenkään tarvitsisi kuluttajille kertoa. Monilla ihmisillä ei ole aavistustakaan siitä, paljonko energiaa alkoholi sisältää. Omassa puheenvuorossani keskityin puolustamaan ympäristö- ja kansanterveysvaliokunnan vaatimusta merkitä ruokapakkauksiin teollisten transrasvojen määrä.

Muutama poiminta viime aikojen uutisvirrasta:

Tämän päivän Guardianissa spekuloidaan jo sillä, että Meksikonlahden öljyvuodon vahingonkorvaukset voivat viedä öljy-yhtiö BPn konkurssiin. Lehdessä lasketaan, että jos firma tosiaan joutuu maksamaan kaikki korvaukset, joita USAn senaatissa nyt vaaditaan, firma maksaisi 4300 dollaria jokaiselta mereen vuotaneelta barrelilta. Tämä on havainnollinen esimerkki siitä, että ympäristön pilaaminen tulee loppujen lopuksi paljon kalliimmaksi kuin sen suojelu.

Meksikonlahden katastrofi havainnollistaa myös sitä, millaisiin riskeihin johtaa öljyriippuvuuden jatkaminen, kun perinteinen ”helppo öljy” (easy oil) alkaa ehtyä. Öljyä yritetään saada yhä hankalammista paikoista, kuten entistä syvempien merenpohjien alta. BPn mukaan Meksikonlahti oli viime vuonna maailman nopeimmin tuotantoaan kasvattanut öljykenttäalue. Meksikonlahdella ollaan pirun ja belsebuubin välissä: ei ole varmaa, kumpi aiheuttaa pahemmat haitat, vuotanut öljy vai kemikaalit, joilla öljy yritetään hajottaa.

Fuusioenergian koehanke ITER on vaikeuksissa. Olin kuukausi sitten illallisella, jossa ITER-projektin ranskalainen johtomies kertoi kustannusten suunnilleen kaksinkertaistuneen arvioiduista nyt, kun koereaktorin yksityiskohtainen suunnittelu on tehty. Tuossa tilaisuudessa useimmat mepit olivat tästä tilanteesta hyvin tuohtuneita. Kyse on sentään miljardien eurojen hankkeesta ja on vielä hämärän peitossa, seuraako tästä valtavasta rahankäytöstä koskaan ihmiskunnalle käyttökelpoista energiaa. EUn tutkimusministerit kieltäytyivät viime kuussa hyväksymästä ehdotettua lisälaskua. European Energy Review kirjoitti viime viikolla, että ”Euroopan päättämättömyys vaarantaa ITER-projektin”. Artikkelissa esitetty kustannusten kasvu alun perin arvioidusta, 2,7 mrd eurosta 6,6 mrd euroon, on vielä huimempi kuin mepeille viime kuun illallisella esitelty. Sanokaa minun sanoneen: Jos fuusio, eli ison pakastimen sisään rakennetut keinotekoiset miniauringot, joskus tuottavat sähköä, sinä päivänä halvempaa sähköä luultavasti jo saadaan hyödyntämällä sitä fuusiorektoria, joka on olemassa meistä riippumatta, eli aurinkoa. EUn komissio on esittänyt kolme eri vaihtoehtoa ITERin rahoitukselle. Ne eivät ole todellisia vaihtoehtoja, kaikki ne tarkoittaisivat sitoutumista tulevaisuuden kustannuksiin, joiden suuruus on vielä hämärän peitossa.

Uutisia vihreän energian voittokulusta sen sijaan sataa ihan jatkuvasti. Joitakin aikoja sitten Deutsche Bankin DB Climate Change Advisors kertoi, että sijoittajilla, jotka tukevat ilmastonsuojelua ja puhtaita teknologioita edistäviä hankkeita, on yhteensä jo 10 biljoonan (siis miljoonan miljoonan) sijoitussalkut. Vuosiin 2005-2008 verrattuna suurimmat uusiutuvan energian investointien kasvattajat ovat Intia (86%), Espanja (83%), Kiina (81%) ja USA (74%). EU tulee USAn jälkeen 52 %:lla. Lamasta huolimatta uusiutuvan energian investointien kokonaismäärä maailmassa kasvoi viime vuonna.

Viime viikolla kirjoitin siitä, miten ”IEA näkee valon” eli on muuttanut arvionsa aurinkoenergian näkymistä paljon aiempaa optimistisemmiksi. Tällä viikolla silmiini osui saksalaisen Terra Energiewende Newsletterin uutinen, joka on otsikoitu ”Ranska havaitsi auringon”. Saharan aurinkoenergiaa hyödyntävän Desertec-hankkeen takana olevat firmat ovat pääosin saksalaisia. Nyt Ranskassakin on herätty ja ranskalaiset saattavat edetä käytännön toimiin jopa saksalaisia nopeammin. Toukokuun lopulla 43 Välimeren alueen energiaministeriä kokoontui Kairossa käsittelemään Värimeren aurinkosuunnitelmaa. Maat haluavat rakentaa vuoteen 2020 mennessä 20 gigawattia (tuhatta megawattia tai miljoona kilowattia, kummin päin vain halutaan ilmaista) aurinkosähkön tuotantokapasiteettia.

Viime viikon uutinen USAsta kertoo yritysjohtajien ehdotuksista ”energiavallankumousteknologian innovaatioiden” jouduttamiseksi. American Energy Innovation Council, jonka takana on joukko isojen firmojen johtajia, kuten Microsoftin Bill Gates, GEn Jeff Immelt, Zeroxin Ursula Burns, vaatii muun muassa uuden energiatekniikan tutkimus- ja kehitysrahojen nostamista. Vaikka ilmastolain eteneminen USAn senaatissa on edelleen epävarmaa, bisneksen puolella tapahtuu.

Tanskasta silmiini osui artikkeli valtion omistamasta Dong Energy-yhtiöstä, joka on muuttumassa fossiilisiin nojaavasta uusiutuvan energian firmaksi. Se sulkemassa hiilivoimalaitoksia ja rakentaa isosti merituulivoimaa. Näkisipä vastaavan muutoksen myös Suomen sähköyhtiöissä, kuten Fortumissa ja Pohjolan Voimassa.

Financial Timesissa on eilen ollut taloustieteen professori Michael Grubbin ja Susanne Droegen kirjoitus ”A carbon giveaway Europe cannot afford” (hiililahja, johon Euroopalla ei ole varaa). Artikkelissa rinnastetaan Kreikan apupaketti ja energiavaltaiselle teollisuudelle annettavat ilmaiset päästöoikeudet. Erinomainen kirjoitus päättyy: ”Tehkää siis valintanne. Epätoivoisessa taloustilanteessa Euroopan hallitukset voivat antaa lahjaksi kymmeniä miljardeja euroja tavoilla, jotka saastuttavat teollisuudenalat suurelta osin voivat korjata taskuunsa windfall-voittoina, ja sen myötä kasvattaa muun liike-elämän kustannuksia ilmastositoumustemme toteuttamisesta. Tai ne voivat laskuttaa hiilestä asianmukaisesti, luoda selkeät ja johdonmukaiset kannusteet vähentää päästöjä tehokkaasti, ja samalla kerätä julkisen vallan rahakukkaroon miljardeja, osan siitä tuontituotteista, mikä mahdollisesti voi myös auttaa murtamaan kansainvälisen pattitilanteen. Arvatkaapa kumpaa vaihtoehtoa Eurooppa-neuvoston odotetaan tukevan?”