Solmut aukeavat

Sunnuntaiaamuna neuvottelujen johtoryhmässä ratkesivat vihreiden kannalta keskeiset solmut asiasisältöjen osalta. Vesilaista sovittiin, että lakia uudistettaessa esitys annetaan eduskunnalle hallituksen yksimielisenä esityksenä, ja tämä vaatimus koskee myös asian eduskuntakäsittelyä.

Myös siihen hallitusohjelman idioottimaiseen kirjaukseen, jossa luvataan ajaa turvetta ”hitaasti uusiutuvaksi energiaksi”, saatiin lisäkaneetti, jossa asia sidotaan kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n tieteelliseen arvioon. Se, millaiseksi kukin energianlähde ilmaston kannalta luokitellaan, onkin nimenomaan luonnontieteellisen tutkimuksen kautta ratkaistava asia. Luonnonlakeja kun ei muuteta poliittisilla päätöksillä. Kun vihreiden taustaryhmä kuuli IPCC-tekstin menneen läpi, puhkesimme aplodeihin. Taas joku varoitti, ei saa iloita liian äänekkäästi, se kuuluu neuvottelujen johtoryhmän huoneeseen.

Loppuväännöissä Kokoomuksen suuri saavutus oli ulkoministerin salkku, Keskustan taas ruoan arvonlisäveron ale.

Ruoan arvonlisäveron ale on yksi niistä hallitusohjelman asioista, jotka harmittavat minua. Se maksaa tolkuttoman paljon eli vie varoja kaikenlaisista tarpeellisista asioista. Pienituloisia olisi paljon paremmin voitu auttaa heille kohdennetuilla veronalennuksilla. Sitä paitsi teollisten einesten alv-ale on todennäköisesti kansanterveysvaikutuksiltaan hyvin huono. Pelkkä vihannesten, marjojen ja hedelmien alv-ale olisi maksanut paljon vähemmän ja edistänyt kansanterveyttä.

Vihreiden neuvottelijoiden keskuudessa pohdittiin odotettavissa olevaa oppositiopuolueiden arvostelua. Joku kommentoi Vasemmistoliiton heittoa, jonka mukaan vihreät ovat kokoomuksen puutarhaosasto, että ”mieluummin neljä vuotta puutarhassa kuin Saharassa.”

Vasemmistoliitto arvostelikin hallitusohjelmaa jo ennen kuin se julkistettiin. Vassarit väittivät vihreiden sekoilleen hallitusneuvotteluissa. Mitähän he sillä tarkoittivat? Itse havaitsin sekoilua lähinnä kokoomuslaisten joukoissa.