Tänään on tasan vuosi aamusta, jona heräsimme uutiseen Venäjän täysmittaisesta hyökkäyksestä Ukrainaa vastaan. Sotaahan Venäjä oli käynyt Ukrainan itäosissa jo vuosia, vuonna 2014 tapahtuneesta Krimin valtauksesta alkaen.

Varoitusmerkit olivat olleet näkyvissä ja esimerkiksi USAn johto oli tiedottanut varsin suorasanaisesti, että Venäjä valmistelee hyökkäystä. Silti oli vaikea uskoa, että kukaan voisi käynnistää niin suuren hulluuden ja rikoksen. Mutta vuosi sitten aamulla saimme tietää, että täysimittainen sota oli kuitenkin alkanut.

Siitä alkaen Ukrainassa on käyty verisintä sotaa sitten toisen maailmansodan. Ukranalaisten kyky puolustautua, urheus ja neuvokkuus on yllättänyt suunnilleen kaikki ainakin Ukrainan ulkopuolella. Putinin alkuperäinen suunnitelma Ukrainan nopeasta valtaamisesta ja maan johdon vaihtamisesta meni mönkään heti alkumetreillä.

Venäjän armeija on kohdistanut siviileihin käsittämättömiä julmuuksia ja sotarikoksia. Mutta sota on julma myös rintamalle viedyille venäläisille. Jokaisella kuolleella sotilaalla ja siviilillä, oli hän sitten ukrainalainen, venäläinen tai muunmaalainen, on vanhemmat, monilla on sisaruksia, lapsia, puoliso, rakastettu, muita omaisia ja ystäviä, jokaisella on toiveet, henkilöhistoria, tulevaisuuden suunnitelmia. Jokainen kuolema lopettaa yhden elämän aivan kokonaan ja lisäksi haavoittaa monien muiden ihmisten elämiä.

Ihmiskunnan historiassa ei ole uutta, että pelätessään jotain ja yrittäessään estää pelkäämänsä asian ihminen itse asiassa toteuttaa pelkonsa.

Putin on pelännyt Ukrainan liukumista länteen. Hän sementoi Ukrainan halun olla osa länttä, liittyä EUhun ja Natoon.

Putin pelkäsi Naton laajenemista. Hän sai aikaan Suomen ja Ruotsin hakeutumisen Naton jäseniksi.

Putin halusi hajottaa länttä. Hän yhtenäisti sitä.

Putin pelkäsi Venäjän ja sen johdon arvostuksen heikkenemistä. Hän teki itsestään yhden historian vihatuimmista ja halveksituimmista johtajista ja maastaan pilkan kohteen.

Putin halusi näyttää Venäjän ja sen armeijan voiman, hän näytti sen heikkouden.

Putin halusi jäädä historiaan suurena, hän jää historiaan vihattuna.

Putin halusi kiristää EU-maita energia-aseella ennen kuin vihreä siirtymä tekee sen mahdottomaksi. Hän nopeutti irtautumista venäläisestä energiasta ja siirtymistä uusiutuvaan energiaan.

Vuosi sitten Putin osoitti, ettei hänen imperialistisella valloitushalullaan ole rajaa. Mekään emme ole siltä turvassa.

Ukraina taistelee meidänkin puolestamme ja meidän velvollisuutemme on tukea Ukrainaa siinä. Apu Ukrainalle ei ole hyväntekeväisyyttä, se on meidänkin puolustamistamme.