“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Saudi-Arabia lyö kapuloita rattaisiin Durbanissa

Durbanin ilmastokokous eteni viime yöhön asti varsin toiveita herättävästi, mutta sitten tuttu jarruttaja Saudi-Arabia alkoi lyödä kapuloita rattaisiin.

 

Eiliseen mennessähän melkein kaikki muut maailman maat paitsi USA, Kiina, Intia ja Opec-maat olivat liittyneet hyväksymään sen, että kaikille isoille päästäjämaille pitää tulla päästörajat YK:n ilmastosopimuksen alla, toisin sanoen päästörajat pelkille perinteisille teollisuusmaille eivät riitä.

 

Eilen päiväsaikaan pidetyssä 56 ministerin ”pienryhmässä”, indabassa, oli esillä kohtalaisen löysä ehdotus tekstiksi, jolla tämä yhteisymmärrys todettaisiin. Siellä suunnilleen kaikki olivat vaatineet kunnianhimoisempaa tekstiä, jopa USA.

 

USA on ehkä tullut siihen tulokseen, ettei se halua ottaa pahiksen leimaa. Kiina ja Intiakin, jotka eivät ole vielä varsinaisesti myöntyneet siihen, että niidenkin pitää suostua päästörajoituksiin, varoivat kuitenkin torjumasta ajatusta. Nekään eivät halua kehitysmaiden silmissä pahiksen leimaa.

 

Yksi kansalaisjärjestö olikin jo levittänyt netissä piirrosta, jossa USA, Kiina, Intia, Kanada ja Australia kuvattiin Afrikan pyöveleiksi.

 

Puolenyön aikaan tuli uusi tekstiluonnos, joka oli pitkä askel parempaan suuntaan. Se tarkoitti selkokielellä, että Kioton sopimuksen rinnalle tehdään toinen laillisesti sitova sopimus, johon tulee päästörajat niille maille, joilla niitä ei vielä ole, ja tämä sopimus neuvotellaan vuoteen 2015 mennessä.

 

EU on luvannut vastineeksi, että se hyväksyy Kioton sopimukselle toisen sitoumuskauden. Ensimmäinenhän päättyy ensi vuoden lopussa.

 

Ministerien ”indaban” piti keskustella uusista tekstiluonnoksista yöllä. Mutta siinä vaiheessa Saudi-Arabia ryhtyi jarrutuspeliin, jota se on harjoittanut siitä alkaen kun YK:n ilmastosopimus vajaat 20 vuotta sitten Riossa solmittiin. Saudien taktiikka on nostaa loputtomasti työjärjestyskysymyksiä, joihin aika tärvääntyy.

 

EU on selkeästi vetänyt näitä neuvotteluja ja saanut muiden maiden ja maaryhmien kantoja liikkumaan parempaan suuntaan. Mutta EU:n oma kanta Kioton sopimuksen isoon porsaanreikään eli niin sanottuun ”kuumaan ilmaan” on vielä epäselvä.

 

”Kuuma ilma”, ilmastojuridiikan slangilla AAU:t, tarkoittavat ylimääräisiä päästöoikeuksia, joita Kioton päästökiintiöihin tuli Venäjälle ja Itä-Euroopan maille sen johdosta, että vertailuvuodeksi valittiin 1990. (Siksi, että ilmastosopimus solmittiin 1992 ja kahden vuoden takaiset päästötiedot olivat tuoreimpia.)

 

Heti tuon vuoden jälkeenhän Neuvostoliitto romahti ja koko neukkulaan nojannut poliittinen ja taloudellinen rakennelma sen liittolaismaissa. Iso määrä vanhanaikaisia, tolkuttomasti saastuttavia ja energiaa tuhlaavia tehtaita ja laitoksia jäi virattomiksi. Näille maille kertyi ”säästöön” valtava määrä päästöoikeuksia, ei siksi että olisi tehty oikeita ilmastotoimia, vaan siksi että päästölaskennan perusvuosi sattumalta suosii niitä.

 

Jos nämä maat saavat siirtää ”kuuman ilmansa” Kioton sopimuksen seuraavalle kaudelle, ne tietysti saavat maailman päästömarkkinoilla rahanarvoista myytävää, mutta ilmastotavoitteet vesittyvät pahan kerran.

 

On todella valitettavaa, jos EU ei tässä asiassa pysty ryhdistäytymään nyt kun melkein kaikki maailman maat ovat Durbanin neuvotteluissa tehneet isoja askeleita parempaan suuntaan.

 

Durbnin kokous jatkuu jo yliajalla. Sen piti päättyä eilen keskiyöllä. Mutta en usko kenenkään olevan oikeasti yllättynyt siitä, että menee yksi päivä lisää ja ehkä toinenkin. Tulos ratkaisee.