“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Sarkozyn roolia ydinvoiman kaupparatsuna arvostellaan

Aamuyöstä havahduin kovan tuulen ääneen. Mietin, onko pyöräily turvallista, vai tuuleeko liian kovaa. Saksan aamutelevision säätiedotuksessakin varoitettiin paikoitellen vaarallisen voimakkaasta tuulesta. Mutta kun lähdin hotellilta, tuuli ei enää ollut mitenkään paha, sen sijaan satoi.

Onnenpensaat kukkivat keltaisina, kirsikkapuut valkoisina ja vaaleanpunaisina. Myös kastanjapuiden kukat olivat aukeamassa.

Aamupäivän istuntokeskustelu käytiin tämän viikon EU-huippukokouksesta, jonka keskeisenä aiheena on ilmasto. En ehtinyt keskusteluun, mutta nautin siitä, että ilmastosta on ruvettu puhumaan myös ”prime time”-aikana. Ei siitä ole kuin vuosi tai korkeintaan kaksi, kun ilmastokeskustelut käytiin istunnon lopuksi, vähän ennen puoltayötä. Tullessani saliin ennen äänestyksiä, Barroso oli juuri puhumassa siitä, että ilmastonsuojelu ja Euroopan taloudellinen kilpailukyky eivät ole toisilleen vastakkaisia asioita.

Maatalouden torjunta-ainetilastoja koskevassa äänestyksessä vihreiden ehdotukset menivät kaikki läpi.

Lounaalla ne mepit, jotka on valittu ilmastopaketin raportööreiksi, keskustelivat Slovenian ja Tshekin ympäristöministerien kanssa. Paikalla oli myös Ranskan ja Ruotsin hallitusten edustajat. Sloveniahan on ministerineuvoston puheenjohtaja juuri nyt, Ranska tulee seuraavaksi, sitten Tshekki ja sen jälkeen Ruotsi.

Iltapäivän istunto oli juhlaistunto siksi, että Euroopan parlamentin perustamisesta on kulunut 50 vuotta. En ehtinyt juhlaistuntoon, koska haastattelimme ehdokkaita vihreän ryhmän uudeksi ruokalainsäädäntöasiantuntijaksi, koska tässä tehtävässä aiemmin ollut, tosi hyvä asiantuntija Oliver, on siirtynyt parlamentin palvelukseen.

International Herald Tribunessa on juttu Ranskan ydinvoiman vaikeuksista. Siinä kerrotaan muun muassa, että ydinvoima-alalla alkaa olla työvoimapula. Alan asiantuntijat alkavat eläköityä, seuraavan 10 vuoden aikana pelkästään EDF-sähköyhtiön pitäisi palkata 500 uutta ydinvoimainsinööriä vuodessa, mutta heitä valmistuu Ranskassa vuosittain vain 350. Valmistumistahti pitäisi äkkiä saada nousemaan noin tuhanteen vuodessa, mutta alalle on vaikea houkutella nuoria. Alan insinöörejä kouluttavien yliopistojen määrä on alentunut puoleen 25 vuodessa. Firmat eivät kuitenkaan halua nostaa palkkatasoa lisätäkseen kiinnostusta. Asiantuntijapula voi muun muassa pidentää uusien reaktorien valmistumisaikaa.

Saman lehden pääkirjoitussivulla on Sarkozyn ”ydindiplomatiaa” eli sitä, että Sarkozy on käyttänyt ydintekniikkaosaamisen kauppaamista Lähi-idän maille keinona hankkia Ranskalle sotilaallisia, diplomaattisia ja kaupallisia etuja. Ydinaseiden leviämisriskin asiantuntijat arvostelevat, että Ranska samalla levittää teknologiaa, jota voidaan käyttää myös ydinaseiden valmistamiseen, alueella, jolla leviämisriski on todellinen. Sarkozya ovat arvostelleet muun muassa kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n johtaja Mohammed El Baradei, joka on sanonut Sarkozyn levittävän Ranskan ydinteknologiaa ”liian nopeasti”. Jotkut saksalaispoliitikot ovat kehottaneet Sarkozya ”arvioimaan riskejä”, erityisesti kun hän hieroo kauppoja Gaddafin kanssa. Areva on epäilemättä käyttänyt Olkiluodon työmaata referenssinä, kun ydinvoimaloita on kaupattu Algeriaan, Libyaan, Marokkoon, Qatariin ja Yhdistyneisiin Arabiemiraatteihin.