Saksassa ydinvoimasta luopumispäätös tarkoittaa yhteiskuntarauhaa

Kun eilen tulin Brysseliin, maassa kasvoi jo vihreä ruoho, kirsikkapuut kukkivat ja lehmukset olivat söpön vaaleanvihreitä.

Pääsiäisviikolla en kotikiireiden takia ehtinyt raportoida Europarlamentin vihreän ryhmän puheenjohtajan Rebecca Harmsin Suomen vierailusta. Hän kävi viime viikon maanantaina ja tiistaina Helsingissä ja Tampereella kertomassa Saksassa tehdystä ydinvoimasta luopumispäätöksestä ja uusiutuvan energian menestystarinasta.

Päätös ydinvoimasta luopumisen aikataulusta tehtiin 1990-luvun lopulla Saksan punavihreässä hallituksessa. Ydinvoiman vastustus on Saksassa niin laajaa ja voimakasta, että monet pitävät tätä päätöstä sopimuksena yhteiskuntarauhasta. Esimerkiksi ydinjätteiden kuljetuksia vastustaa joka vuosi niin sankka joukko mielenosoittajia, että tarvitaan kymmenientuhansien poliisien ketju turvaamaan ydinjätejunan kulku. Muun muassa nämä poliisit ovat hyvin iloisia ydinvoimasta luopumispäätöksestä, koska jatkuva konflikti paikallisten asukkaiden kanssa tietenkin rassaa heitä.

Viime vaalikampanjan aikana ne puolueet, jotka nyt ovat hallituksessa, eli kristillisdemokraatit ja liberaalit lupasivat peruuttaa ydinvoiman alasajon. Mutta kun uusi ympäristöministeri, kristillisdemokraatti Norbert Röttgen perehtyi asiaan, hän tuli toisiin ajatuksiin. Röttgen nimittäin huomasi, että ydinvoiman alasajopäätös oli ratkaisevasti vaikuttanut Saksassa koettuun uuden energiatekniikan menestystarinaan. Uusiutuvaa energiaa hyödyntävä teknologia työllistää siellä jo yli 300 000 ihmistä eikä edes lama keskeyttänyt hyvää työllisyyskehitystä, vuoden 2008 jälkeen uusiutuvan energian työpaikkojen määrä on kasvanut 8 %. Röttgen ei halua vaarantaa tätä kehitystä.

Ydinvoiman alasajopäätös ja uusiutuvan energian suosiminen syöttötariffilla on Saksassa vähentänyt myös suurten sähköyhtiöiden ylivaltaa. Tämä on taustalla siinä, että perinteiset suuret sähköyhtiöt käyvät jatkuvasti kampanjaa syöttötariffeja vastaan.

Uusiutuvan energian käyttö on Saksassa kasvanut tosi lujaa, eikä pelkästään sähkön tuotannossa, vaan myös lämmityksessä. Kaikesta energiastaan Saksa tuotti viime vuonna uusiutuvilla 10 %. Sähköä Saksa tuotti uusiutuvilla viime vuonna noin 100 TWh, mikä on enemmän kuin koko Suomen vuotuinen sähkönkulutus. Määrä on 5 vuodessa suunnilleen kaksinkertaistunut. Koko maailmassa investoinnit uusiutuvaan energiaan ovat kasvaneet 230 % vuoden 2005 jälkeen.

Rebecca kertoi Suomessa käydessään myös ydinvoimalaitosjätteen ongelmista Saksassa. Ne ovatkin aikamoisia. Ala-Saksissa, Rebecan kotiosavaltiossa, radioaktiivista jätettä on säilötty Assen suolakaivokseen, mutta sitä joudutaan todennäköisesti ottamaan sieltä pois 126 000 tynnyrillistä, koska kaivokseen on tunkeutunut vettä. Radioaktiivisten jätetynnyrien tuominen takaisin maan pinnalle satojen metrien syvyydestä tulee maksamaan miljardeja. Onneksi kyse on ”vain” keski- ja matala-aktiivisesta jätteestä. Jos kyseessä olisi korkea-aktiivinen jäte eli käytetty ydinpolttoaine, lasku olisi moninkertainen ja tehtävä voisi olla jopa mahdoton.

Suolakaivoksia on pidetty sopivina ydinjätteen loppusijoituspaikkoina siksi, että niiden on uskottu pysyvän kuivina hamaan tulevaisuuteen. Nyt on osoittautunut, että geologit ovat arvioineet väärin. Tämä herättää kysymyksen, voidaanko ylipäänsä luottaa niihin geologisiin arvioihin, joiden perusteella ydinjätteiden loppusijoituspäätöksiä ajatellaan tehtäväksi, totesi Rebecca.

Rebecca kertoi myös käyneensä Olkiluodossa vajaat kymmenen vuotta sitten tutustumassa ydinjätteiden loppusijoitussuunnitelmaan, Ala-Saksin parlamentin delegaation jäsenenä. Saksalaiset olivat ällistyneitä saadessaan tietää, että Olkiluotoon suunnitellun ydinjäteluolan tiedetään joutuvan veden valtaan – Suomen kallioperässä kun ei ole pohjavedestä vapaata paikkaa. Saksassa pidetään ydinjätteiden sijoituspaikan ensimmäisenä ehtona sitä, että voi uskoa pysyvän kuivana suunnilleen seuraavat miljoona vuotta.

Samaan aikaan kun Rebecca oli Suomessa, kansainvälinen konsulttiyhtiö Pricewatershouse Coopers julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan Eurooppa voisi saada kaiken tarvitsemansa sähkön uusiutuvasta energiasta vuonna 2050. Tarvittava teknologia on jo olemassa. Euroopan omalla alueella tuotettavan ”vihreän” sähkön lisäksi tarvittaisiin aurinkosähkölaitoksia Pohjois-Afrikkaan. Lisäksi tarvitaan Pohjois-Euroopan ja Pohjanmeren tuulivoimaa, Pohjoismaiden ja Alppien vesivoimaa sekä meri- ja biomassavoimalaitoksia. Lisäksi sähköverkot tulee muuttaa moderneiksi älykkäiksi verkoiksi, joissa osa sähkön kulutuksesta voidaan sopeuttaa siihen, paljonko sähköä on kulloinkin tarjolla.