“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Saksassa ei kyllä kävisi päinsä

Olen keskiviikkona ja torstaina Strasbourgille maininnut muutamille kollegoille, että Suomen oikeuskansleri on todennut sen virkamiehen jääviksi, joka johti ydinvoimalupapäätösten valmistelua. Kollegat ovat näyttäneet ällistyneiltä.
 
Mutta vielä enemmän heidän leukansa on loksahtanut, kun olen jatkanut, että ydinvoimalupien käsittely eduskunnassa näyttää jatkuvan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
 
“Se ei olisi mahdollista meillä”, he ovat vastanneet, puoluekantaan katsomatta. Esimerkiksi yhtä lailla saksalaiset kristillisdemokraatit kuin vihreät ovat kaikki sanoneet: “Saksassa sellainen ei kyllä kävisi päinsä.”
 
Ihmettelen suomalaista argumentointia, joka perustuu siihen, että Turunen ei kuitenkaan olisi kannattanut lupaa Fennovoiman ydinvoimalalle.
 
Ensinnäkin jääviydessä on kyse siitä, että sama ihminen tietyn asian käsittelyssä istuu kahdella eri tuolilla. Ei tarvitse todistaa mitä hän tarkkaan ottaen on tehnyt. Jos päätöksen on valmistellut jäävi virkamies, päätös on valmisteltu laittomasti ja sillä sipuli.
 
Toiseksi eduskunnan ydinvoimakäsittelyn jatkamista kuin mitään ei olisi tapahtunut, on perusteltu sillä, että ydinvoimalupaa koskevasta hallituksen periaatepäätöksestä ei voi valittaa. 1980-luvulla säädetyssä ydinenergialaissa on tosiaan pykälä, joka sanoo, ettei hallituksen periaatepäätöksestä voi valittaa. Mutta ei tämä mitenkään estä hallitusta vetämästä asiaa takaisin. Kai sentään moraali voi olla, vaikka laki ei pakottaisikaan? Juuri siksi olemme Heidin kanssa kehottaneet kohta pääministeriksi nimitettävää Mari Kiviniemeä ottamaan ydinvoimaluvat uuteen harkintaan. Kyse on moraalista.