Saksan yhdistymisen 20-vuotispäivää muistettiin, juhlallisemmin ja hauskemmin

EU-parlamentin täysistunnossa tänään muistettiin sitä, että Saksojen yhdistymisestä on kulunut 20 vuotta.
 
Meille puhuivat Itä-Saksan eli DDR:n viimeinen pääministeri Lothar de Maiziere, joka allekirjoitti yhdistymisasiakirjan, ja EU:n komission silloinen puheenjohtaja Jacques Delors.
 
Puheet olivat niin juhlallisia kuin voi kuvitella. De Maiziere kiitteli muun muassa puolalaisten roolia, erityisesti puolalaista paavia, Vaclav Havelia ja Unkaria. Myös Delors kiitteli pitkää litaniaa senaikuisia johtajia rohkeudesta ja kaukonäköisyydestä. Puheet keskeytettiin taputuksin moneen kertaan.
 
Hauskemmin Saksojen yhdistymisen vuosipäivää muistettiin eilen illansuussa vihreiden ryhmähuoneessa.
 
Saksalainen kollega Werner Schulz, joka aikoinaan eli Itä-Saksan puolella, kertoi että Berliinin muuri, jonka graffitien värittämiä palasia nyt on keräilijöiden ja taidemuseoiden kokoelmissa – yksi niistä muuten EU-parlamentin lähellä Luxemburgin aukiolla, se johon graffitimaalari on taitellut Kennedyn – oli värikäs vain länsipuolella. Itäpuolella se oli harmaa. Valtiopäivätalon kohdalle muuriin oli rakennettu näköeste, joka esti taloa ja sen huipulla olevaa Liittotasavallan lippua näkymästä itäpuolelle.
 
Jokin aika sitten Werner oli koululaisryhmän kanssa samalla kohtaa. Hän kertoi näille, että katuun merkityn viivan kohdalla kulki aikoinaan Berliinin muuri. Koululaiset kysyivät, miksi ihmeessä valtiopäivätalo rakennettiin muurin taa.
 
Vihreiden tilaisuudessa tapahtumia muisteli myös unkarilainen kirjailija György Dalos. Hän sanoi, että kansallistunne on vähän kuin verenpaine, joskus liian korkea, joskus liian matala, aina vaikea kontrolloida.
 
Unkarilaiset ovat hyvin tietoisia ratkaisevasta roolistaan DDR:n lopun jouduttajana. Unkarihan avasi rajansa itäsaksalaisille ja sen jälkeen ihmisten virta Unkarin kautta Itä-Saksasta Länsi-Saksan puolelle oli ratkaiseva sille, että DDR lopulta luhistui.
 
Kun DDR ja Liittotasavalta vain vuoden kuluttua yhdistyivät ja DDR:stä samalla tuli osa EU:ta, itäsaksalaiset näyttivät unkarilaisten silmissä lottovoittajilta. Muilta köyhiltä itäblokkiin kuuluneilta mailta tähän meni 15 vuotta. Niillä ei ollut samanlaista ottajaa lännen puolella.
 
Tässä vaiheessa paikalla olijoiden katseet kohdistuivat kahteen itävaltalaiskollegaan, Eva Lichtenbergeriin ja Ulrike Lunacekiin. Kaikki räjähtivät nauramaan.
 
Davos innostui kertomaan tarinan Otto von Habsburgista. Hänen kerrotaan pitäneen puhetta parlamentissa ja ihmetelleen, miksi salissa ei ole ketään. Hänelle vastattiin, että kaikki ovat katsomassa jalkapallo-ottelua. Ketkä pelaavat, hän kysyi. ”Itävalta ja Unkari.” ”Ketä vastaan”, kysyi von Habsburg.
 
Unkarin nykyisiä vaikeuksia Davos kommentoi näin. Unkarilaiset ajattelevat, että historian saatossa on kestetty turkkilaiset, mongolit, Itävalta ja kommunismi, eiköhän me selvitä markkinataloudestakin.
 
Kuulimme myös jutun Gorbatshovin keskustelusta Egon Krenzin kanssa, joka johti DDR:ää Berliinin muurin murtumisen aikaan. Krenz pyysi Gorbalta lisää öljyä maahansa. Gorba vastasi, että Neuvostoliitto toimittaa jo nyt DDR:ään erilaisia raaka-aineita, jotka hyödyttävät vastaanottajaa paljon. Tähän Krenz: ”Me lähdemme siitä, että DDR on Neuvostoliiton lapsi ja kunnon ihmiset tunnustavat isyytensä.”
 
Toisen senaikuisen neuvostojohtajan, Jakovlevin, kerrottiin keskustelleen Yhdysvaltojen Brzezinskin kanssa. Brezezinski ilmaisi huolensa siitä, että jos DDR lakkaisi olemasta, syntyisi taas iso ja vahva Saksa. Jakovlev vastasi, että Neuvostoliiton sotilaiden lähettäminen paikalle ei tule kysymykseen. Brzezinski sanoi, että DDR:ssä jo valtavat joukot osoittavat mieltä. Tähän Jakovlev: ”Nehän ovat vain preussilaisia ja niiden kansanluonteeseen kuuluu kurinalaisuus.”