Saksan autoteollisuus über alles?
Tänään on taas tippunut uutisia, jotka ovat kohauttaneet ja nostaneet verenpainetta.
Ensin Guardian-lehti kertoi NATO:n salaisten tiedusteluraporttien vahvistavan väitteet, joiden mukaan Kosovon uusi pääministeri Hashim Thaci on yksi Kosovon järjestäytyneen rikollisuuden pääjehuista. Thacia syytetään muun muassa laittomaan elinkauppaan sekaantumisesta. Tätä ovat väittäneet Haagin kansainvälisen sotarikostuomioistuimen silloinen pääsyyttäjä Carla del Ponte ja Euroopan neuvostolle raportin tehnyt sveitsiläinen kansanedustaja Dick Marty.
Toinen uutinen kertoi EU:n komission lobanneen Etelä-Koreaa, jotta tämä löysentäisi autojen hiilidioksidipäästörajoja. Julki on vuotanut kirje, jolla EU:n komission kauppapääosasto on painostanut Etelä-Koreaa löysentämään päästörajoja suunnitellusta – jotta Saksan autoteollisuus saisi viedä Koreaan isoja ja isoruokaisia autoja.
EU:han esiintyy mielellään sekä Euroopassa että maailman foorumeilla ilmastonsuojelun ylimpänä esitaistelijana. Tämän kanssa on räikeässä ristiriidassa se, että EU:n komissio painostaa muita maita löysentämään päästönormejaan suunnitellusta.
Taustalla haisee Saksan autoteollisuuden lobbaus. Sehän johti alan kampanjaa autojen hiilidioksidipäästönormien vesittämiseksi EU:ssa vuonna 2008. Tämän väännön lopputulos oli, että komission vuodelle 2012 ehdottama autojen päästöraja 130 grammaa per kilometri (sinä vuonna myytävien uusien autojen keskiarvo, joka kunkin autofirman tulee saavuttaa) tulee voimaan käytännössä vasta 2015.
Korean vuodelle 2015 suunnittelema päästöraja, 140 g/km, oli löysempi kuin EU:n oma vastaava raja. Silti EU-komission kauppapääosastolla oli otsaa väittää, että Korean suunnittelema raja olisi vastoin kansainvälisen kaupan sääntöjä.
Kenkä puristaa siitä, että Saksan autoteollisuus haluaa myydä mahdollisimman isoja – ja isoruokaisia – autoja. Korea onkin nyt myöntymässä löysentämään rajaa arvoon 154 g/km. Onko Saksan autoteollisuus siis todellakin über alles, kaikkea muuta tärkeämpi? Vaikka maapallo menisi mäsäksi?
Kun EU painosti Koreaa löysentämään autojen päästörajoja suunnitellusta, se teki samalla ilmstotavoitteiden toteuttamisen vaikeammaksi sekä Korealle että kaikille niille maailman maille, joihin korealaisia autoja myydään. EU:n pitäisi toimia juuri päin vastoin.
Tulee mieleen viime syksynä julki tullut skandaali: joukko eurooppalaisia isoja firmoja, jotka täällä ovat lobanneet ilmastonsuojelua vastaan sillä perusteella, että samaa ei tehdä muilla mantereilla, antoivat USA:n viime syksyn vaaleissa rahaa juuri niiden ehdokkaiden kampanjoihin, jotka vastustavat USA:n liittovaltion ilmastolainsäädäntöä.
Suu puhuu vihreitä mutta kädet ovat mustat öljystä ja fossiilisavusta.
No, Kosovon pääministeriä siis syytetään siitä, että hänen kätensä ovat veressä. Nämä syytökset liippaavat EU-politiikkaa ainakin kahdella tapaa. Ensinnäkin Euroopan mailla ja Yhdysvalloilla oli keskeinen rooli Kosovon itsenäistymisessä.
Toiseksi laittoman elinkaupan mafiosot pyrkivät myymään elimiä nimenomaan vauraisiin EU-maihin.
Syytösten mukaan Kosovon vapautusarmeija UCL (tai KLA) hankki 1990-luvun lopulla rahaa viemällä vangittuja serbejä Albaniaan, tappamalla nämä siellä ja myymällä uhreista irti leikatut elimet mustilla markkinoilla.
Asia kiinnostaa minua erityisesti siksi, että viime vuonna olin vihreiden neuvottelija EUn elinsiirtodirektiivistä. Meidän piti parhaamme mukaan sorvata lainsäädäntö, joka edesauttaa sitä, että mahdollisimman moni elinsiirtoa tarvitseva potilas saa siirrännäiselimen ajoissa ja turvallisesti. Kysehän on elämästä ja kuolemasta.
Mutta ihmiselämistä on kyse myös luovuttajan päässä. Meidän piti sorvata lakipykälät myös sellaisiksi, että mahdollisimman tehokkaasti suljemme EU:n laittoman elinkaupan markkinoiden ulkopuolelle. Ei ollut helppo tehtävä, mutta mielenkiintoinen se todellakin oli.