Ruokapolitiikka on terveyspolitiikkaa

Kun Suomen media puhuu EU:sta ja ruoasta, kyse on useimmiten maataloustukiaisista. Kansalle kerrotaan, että isänmaan edun nimissä meidän kaikkien pitää yhtenä miehenä ja naisena vaatia EU:ta sallimaan kotimaisten maataloustukiaisten maksaminen EU-tukien päälle.

Ruoka on kuitenkin paljon muutakin kuin tukiaisia. Ruokaa koskevat päätökset vaikuttavat kukkaromme lisäksi myös terveyteemme.

EU:ssa päätetään ja on päätetty muun muassa siitä, millaisin ehdoin elintarviketta saa markkinoida terveellisenä, kertooko pakkaus tuotteen sisällön kapula- vai selkokielisesti, mitä lisäaineita muonaan saa tehtaassa panna, mitä myrkkyjä pellolle saa levittää, saako kloonattujen eläinten lihaa myydä ja mitä kuluttajalle pitää kertoa geenimuuntelusta.

Kaikissa teollisuusmaissa ylipaino yleistyy ja sen mukana sydän ja verisuonitaudit sekä kakkostyypin diabetes lukuisine liitännäissairauksineen. Suomessa arvioidaan että ns. aikuisiän diabetesta sairastaa lähes puoli miljoonaa ihmistä, joista noin 200 000 ei itse tiedä sitä. Kakkostyypin diabetesta on alkanut esiintyä yhä nuoremmilla, jopa teineillä. Teollisiin elintarvikkeisiin upotettu piilorasva, piilosokeri ja -suola ovat keskeinen osa tätä ongelmaa, joka on räjäyttämässä myös valtioiden terveysbudjetit.

Elintarviketeollisuus on joka maassa miljardibisnes. Niinpä ruokaa koskeviin lakeihin kohdistuu intensiivinen lobbaus.

Tänä talvena hyväksyttiin direktiivi, joka tulee poistamaan käytöstä sellaiset tuholaisten torjunta-aineet, jotka aiheuttavat syöpää, perimän muutoksia ja hedelmättömyyttä tai ovat myrkyllisiä sekä pitkäikäisiä ja elimistöön kertyviä. Alan teollisuus ja agribisnes pelottelivat, että ruoka loppuu. Onneksi vihreä raportööri sai linjansa läpi, ensin parlamentissa ja sitten väännöissä EU-ministerineuvoston kanssa. Kun uudistus alkaa täysimääräisesti vaikuttaa, voi aiempaa huolettomammin purra omenaa ja kukkakaalia pelkäämättä myrkkyjäämiä.

Muutama vuosi sitten käytiin iso lobbausrumba siitä, millaisia vaatimuksia elintarvikkeen pitää täyttää, jotta sitä saa markkinoida terveellisenä. Karkki- ja roskaruokateollisuuden ankarasta vastustuksesta huolimatta läpi meni niin sanottu ravitsemusprofiilivaatimus. Se tarkoittaa selkokielellä, että elintarviketta ei saa markkinoida terveyttä edistävänä, jos siinä on ylen määrin suolaa, sokeria tai rasvaa.

Nyt nämä ravitsemusprofiilit ovat päätettävinä niin sanotussa komitologiamenettelyssä. Se tarkoittaa, että komissio päättää ja päätös astuu voimaan, elleivät jäsenmaat tai Europarlamentti sitä tyssää. Lobbaus kohdistuu tietenkin myös tähän päätöksentekoon.

Viime viikolla tapasin suuren elintarvikefirman lobbareita, jotka olivat tyytyväisiä ehdotettuihin ravitsemusprofiileihin. Mutta minulta nousi tukka pystyyn. Päätösluonnos sallisi myydä "vatsaystävällisinä" jogurtteja, joissa on sokeria 30 g kahden desin purkissa. Se vastaa seitsemää lisättyä sokeripalaa luonnollisen maitosokerin lisäksi, jota kahdessa desissä on noin 3 sokeripalan edestä.

Jos tällainen menee läpi, niin hyvästi vaan toiveet, että lapsia ja aikuisiakaan voisi totuttaa vähemmän sokeroituihin pöperöihin. Kodit, koulut ja päiväkodit tarjoaisivat lapsille hyvässä uskossa "terveellisiä" välipaloja, joiden sokeripitoisuus on isompi kuin limsassa. Jos mokoma menee läpi, niin se tarkoittaa myös, että avoimessa lainsäädäntömenettelyssä, eli Europarlamentissa ja ministerineuvostossa, tehdään kohtalaisen hyvä päätös, mutta paljon salamyhkäisemmässä komitologiassa ison rahan lobbarit ajavat keittiön kautta tavoitteensa kuitenkin läpi.