Ruoka, öljy ja maailmanjärjestys
Kolumni Vihreä lanka -lehdelle 19.06.08
Ruoan ja bensan hinnannousut ovat kirvoittaneet maailmalla mellakoita. Pari viikkoa sitten Brysselissä pyörämatkani katkesi piikkilankaan. Olin menossa puhumaan EU-komission päärakennuksen viereen. Poliisi oli pystyttänyt piikkilankaesteet, koska kalastajat osoittivat mieltä komission edessä, vaatien tukiaisia kompensoimaan kohonneita polttoainehintoja.
EU ei aio subventoida kalastusalusten polttoainetta, mutta moni maa alentaa polttonesteiden hintaa tukiaisin. Thomas Friedmanin mukaan Egypti maksaa menoveden tukiaisia 11 mrd dollaria, samalla kun käyttää koulutukseen 6 ja terveydenhoitoon 3 mrd taalaa. Bensan hintaa subventoivat ainakin Kiina, Intia ja monet öljyntuottajamaat. Sen lisäksi että nämä tukiaiset ovat väärä tapa kohdentaa rajallisia verovaroja, ne myös kärjistävät tilannetta. Kun kohonnut hinta ei näy bensapumpulla, kysyntä jatkaa kasvuaan, ja hinta nousuaan.
Bensa- ja ruokamellakoilla on yhteys, useampikin. Öljyn hinnan nopea nelinkertaistuminen on johtanut biopolttoainebuumiin, jota syytetään ruoan hinnannoususta, syystä ja syyttä. Perusruoka-aineiden kysynnän kasvusta noin puolet arvioidaan biopolttoaineista johtuvaksi. Toinen puoli johtuu esimerkiksi lihan kulutuksen kasvusta. Ongelmia on myös ruoan tuotannon puolella. Australian monivuotinen kuivuus on romauttanut sikäläiset sadot – oire ilmastonmuutoksesta, johon öljyn poltto ei ole syytön.
Monien kehitysmaiden oma maatalous on päästetty rappiolle, kun markkinoille on dumpattu teollisuusmaista ruokaa. Se on ollut petollisen edullista – niin kauan kuin halpaa fossiilienergiaa on ollut tarjolla teollisen maatalouden koneille ja lannoitetehtaille sekä laivoille, jotka rahtaavat ylituotannon muihin maihin.
Jokainen joka on laskenut bisneksensä halvan öljyn ja ylipäänsä halvan energian varaan, on nyt helisemässä. Paljon pahempaa on, että ruoan hinnannousu on kasvattanut maailman nälkäisten joukkoa sadoilla miljoonilla.
Halvan energian varaan rakennettu maailmanjärjestys tulee menemään uusiksi, ja monella tapaa, sanokaa minun sanoneen. Vielä nyt maailman 10 suurimmasta firmasta 9 on öljy- ja autoyhtiöitä.
Yksi muutoksista on se, että autoriippuvaisen elämäntavan mallimaa Yhdysvallat lakkaa olemasta maailman napa. Presidentti Bush on nopeuttanut tätä sinänsä väistämätöntä muutosta. Irak-hyökkäyksellään hän on osoittanut maansa sotilasmahdin rajat ja romauttanut arvovallan, josta USA nautti kommunismin luhistuttua, ja sympatian jota maa sai 11.9. terrori-iskun jälkeen. Torjumalla Kioton ja yrittämällä tekohengittää öljyllä läträämisen aikaa hän on kiihdyttänyt rahavirtaa juuri niille, jotka vihaavat USA:a eniten.